Kirjoittanut
Venäjällä tuli viime kesänä voimaan terrorismin vastainen lakipaketti, jossa asetetaan myös ehtoja ja rajoitteita evankeliumin julistamiseen.
Venäjän antiterrorismilaista keskustelivat Radio Dein Viikon debatissa 5.10. IRR-TV:n toiminnanjohtaja Hannu Haukka ja Venäjän kristillisen kirkon tuntija Isto Pihkala.
Molemmat olivat yksimielisiä siitä, että varsinainen ongelma ei ole laki, vaan sen soveltajat.
– Kohtaamme yhteiskunnan, josta ei voi sanoa, että se on oikeusvaltio, Pihkala toteaa.
Hän jatkaa, että lännessä on totuttu siihen, että oikeusjärjestelmä ja päätäntävalta on erotettu toisistaan. Venäjällä kuitenkin oikeuslaitos ja syyttäjälaitos ovat sidoksissa lainsäätäjään. Hannu Haukka toteaa, että maan jokaisessa asutuskeskuksessa ja yhteisössä on omat lain soveltajat.
– Heillä ei ole mitään tajua kristillisyydestä eikä uskonnollisista asioista ja he joutuvat tulkitsemaan tätä.
Jos kristillinen taho joutuisi antiterrorismilain puitteissa oikeuteen, ainoa keino voittaa olisi korruptio. Se ei kristilliseen ajattelumalliin sovi.
– Meidän tarkoitus on lähteä toimimaan oikeusvaltioperiaatteella ja lakia kunnioittaen, se on meidän pyrkimys. Mutta meidän täytyisi saada sille kunnioituksellemme vaste siinä yhteiskunnassa, sanoo Isto Pihkala.
Kirkkorakennusten rekisteröimisessä vaikeuksia
Mitä on hyväksyttävä lähetystyö? Lain mukaan lähetystyötä on uskonnollisen yhteisön tai siihen kuuluvan henkilön julkisesti, tiedotusvälineiden tai internetin kautta tekemä käännytystyö.
Lähetystyötä saa tehdä ilman rajoituksia uskonnollisen yhteisön rituaalirakennuksissa tai tonteilla, uskonnollisen yhteisön omistamissa rakennuksissa tai tonteilla, pyhiinvaelluspaikoilla, haudoilla, krematorioissa sekä uskonnolliseen koulutukseen perinteisesti tarkoitetuissa rakennuksissa. Asuinhuoneistoissa lähetystyötä ei saa tehdä, mutta uskonnollisten menojen ja rituaalien harjoittaminen on sallittua.
– Tässä hahmottuu se malli, jota ortodoksinen kirkko noudattaa, Isto Pihkala sanoo. Ortodoksisella kirkolla on toimituksia kodissa, mutta he lähtevät siitä olettamuksesta, että Venäjän kansa on ortodoksista. Lähtökohtana ei siis ole missionaarinen kutsu.
Lain mukaan uskosta saa puhua, mutta omaan yhteisöön ei saa kutsua. Ongelmaksi muodostuu se, että Venäjällä lukuisia uskonnollisten yhteisöjen rakennuksia ei ole voitu rekisteröidä kirkkorakennuksiksi. Pyrkimyksistä huolimatta valtio ei ole suostunut rekisteröintiin.
– Nyt nämä on tällä uudella lailla yhtäkkiä kielletty, Hannu Haukka toteaa.
Lähetyskäskystä ei tingitä
Seurakunnat Venäjällä eivät laista huolimatta ole valmiita tinkimään lähetyskäskystä, mutta tarkoitus ei ole lähteä rikkomaan lakia. Ainakin Inkerin kirkolla ja Baptistiliiton keskusseurakunnalla Moskovassa on ollut vierailemassa juristeja, jotka ovat neuvoneet seurakuntia lain tulkinnassa. Myös helluntailiiton johtajat selvittivät asiaa etukäteen juristien kanssa.
Pihkala toivoo, että Venäjän viranomaiset näkisivät, ettei ole heidän etunsa mukaista, että kristillinen seurakunta painetaan maan alle.
– Kyllä me halutaan toimia julkisesti yhteiskunnassa. Jos ei se voi toteutua ilman, että me luovumme kristillisen kirkon ydintehtävästä, me menemme maan alle. Ei siinä ole muuta mahdollisuutta, sanoo Isto Pihkala.
