Venäjän ortodoksinen kirkko hakee ilman valtionkirkon asemaa ja vainojen puristusta uutta suuntaa yhteiskunnallisena toimijana. Myös luterilaisilla on oma paikkansa Venäjällä.
– Venäjän uskonnollinen kehitys on varsin myönteistä. Valtiovalta ja maan valtakirkko ovat kohtalaisen hyvissä väleissä, pitkään Venäjällä kirkon rakennustyössä toiminut Isto Pihkala toteaa.
Viimeisin konkreettinen esimerkki tästä on uskonnonopetuksen palauttaminen kouluihin. Vuoteen 2012 mennessä opetus aiotaan laajentaa valtakunnalliseksi.
– Valtio todella haluaa kirkon tukemaan kansalaisia eettisesti. Koululaitos on ollut halukas uskonnonopetukseen jo 1990-luvulta saakka, Pihkala jatkaa.
Venäjän ortodoksisella kirkolla on nykyisin myös kattavaa uutis-, opetus- ja tutkimustoimintaa, ja se tavoittaa tehokkaasti eri kansankerrokset. Esimerkiksi patriarkan ja muun kirkon johdon esiintymiset ja opetuspuheet uutisoidaan internetissä lähes reaaliajassa.
Luterilaisilla vakaa asema
Pihkalan mukaan luterilaisilla on vakaa ja vahva asema venäläisenä vähemmistökirkkona.
– Venäjä suhtautuu poliittisesti varautuneesti ulkomaalaisiin organisaatioihin, erilaisiin uususkontojen ”missioihin” ja muuhun oman kansallistunteensa ulkopuolelta tulevaan vaikutukseen. Taustalla on siis nationalismia, mutta ei niinkään epäluuloisuutta maan klassillisia uskontoja, etenkään kristillisyyttä kohtaan.
Pihkala huomauttaa, että valtio ei ole poliittisesti avoin läntiseen tapaan, mutta uskonnonvapauden rajoittamisesta ei ole kyse.
– Osaltaan kristillisten kirkkojen erityinen asema, Pyhä Venäjä ajattelun mukaan, johtuu kuitenkin siitä, että valtio on varautuneempi eräisiin ei-kristillisiin uskontoihin ja etenkin islamiin.
Pihkalan mukaan ainoat hankaluudet nousevat käytännön asioista.
– Ongelmana on, että maassa ei ole 70 vuoteen kaavoitettu taajamiin ainuttakaan kirkkotonttia ja muutoinkin viranomaisten uskontotuntemus on erittäin puutteellista. Maan hallinto on muutoinkin kankea ja vasta mukautumassa uuteen tilanteeseen. Tämä kankeus ja harmillisuus on kaikkien uskontojen, yritysten ja kansalaisliikkeiden kuormana aivan yhtäläisesti
