Kirjoittanut
Vaikka kristillinen usko näyttäisi ajautuvan yhä enemmän marginaaliin Euroopassa, evankeliumin voima pysyy, uskoo teologian tohtori Vesa Ollilainen.
Maailma muuttuu, miten muuttuvat kirkot ja kristilliset yhteisöt? Vesa Ollilaisen kirja Kesyttämätön – Evankeliumi jälkikristillisessä ajassa pohtii, miten muutos vaikuttaa ihmisten kykyyn kuunnella avoimin korvin ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, miten evankeliumi ymmärretään ja miten siihen reagoidaan jälkikristillisessä ajassa.
Vesa Ollilainen asui nuorena Suomea maallistuneemmassa Ruotsissa. Siellä hän oppi, kuinka tärkeää apologia on.
– Evankeliumia on puolustettava. Niin on kristillinen kirkko tehnyt alusta asti. Innostuin siitä, miten hyviä vastauksia kristillisellä uskolla on annettavana. Ne ovat älyllisesti ja tunnetasolla tyydyttäviä.
Evankelioimistyön alennustila on murehduttanut Ollilaista.
– Olen tuskaillut pinnallista käsitystämme toimintaympäristön muutoksesta ja siitä, miten dramaattisesti se on vaikuttanut ihmisten kykyyn kuulla evankeliumi sellaisena kuin se on, Ollilainen valottaa kirjansa syntytaustoja.
Evankeliumilla Ollilainen tarkoittaa sanomaa Jeesuksen persoonasta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
– Tämä historiallinen tapahtuma tuo yllättävän ja ihmeellisen armon pahuuteensa tuhoutuvalle ihmiskunnalle. Se on myös avain päivittäiseen elämään Jumalan hyvän tahdon mukaisesti.
Kesyttämätön – Evankeliumi jälkikristillisessä ajassa on ihmisen kokoinen kirja megatrendeistä, yhteiskuntaan keskeisesti vaikuttavista virtauksista. Se esittää teesinään, etteivät aika ja liike kykene kesyttämään evankeliumia, joka on Jumalan voima, pelastukseksi jokaiselle, joka sen uskoo. Päinvastoin: evankeliumi ravisuttelee aikamme muutosvoimille antautunutta ihmistä.
Moni luulee tietävänsä
Vaikka evankeliumi pitää pintansa, monilla ihmisillä on erilaisia esteitä sen vastaanottamiselle.
– Yksi sellainen on ihmisten välinpitämättömyys, se, että he eivät kiinnostu evankeliumista, eivätkä välitä tutustua siihen. Monet luulevat tietävänsä, mitä kristillinen usko on. Toiseksi Ihmiset suhtautuvat evankeliumiin lähinnä tunteella. He eivät kysy, onko se totta, vaan miltä se tuntuu ja koenko sen hyvänä vai ikävänä.
– Kolmanneksi me kristityt itse tunnemme evankeliumin heikosti. Liian usein evankeliumina levitetään sellaista sanomaa, joka on enemmän irvikuva tai varjo alkuperäisestä. Miten meistä on todistamaan Kristuksesta, jos oma tuntemuksemme hänestä on ohutta ja pinnallista?
Ollilainen haluaa kirjallaan rohkaista kristittyjä pitämään kiinni vanhasta, mutta edelleen ajankohtaisesta evankeliumista sellaisena kuin se ensimmäisen kerran annettiin.
– Evankeliumi kestää aikamme kritiikin ja kysymykset.
Ollilaisen mukaan kristittyjen tulisi yksin ja yhdessä toimia evankeliumin puolesta niin, että se yhä menisi eteenpäin muuttumatta ajan vaatimusten mukaiseksi.
