Kirjoittanut
Suomen ensimmäinen joukkorahoitettu elokuva nuorten miesten road tripistä Nepaliin sai lisänäytöksiä 15 paikkakunnalle 19. joulukuuta asti.
”Koti-ikävä iskee katsomossakin. Poikamaista tunnelmaa alleviivataan tarpeeksi. Elokuva on yhteisöprojektiksi varsin onnistunut”, Ristin Voiton toimittaja Anssi Tiittanen arvioi.
Autolla Nepaliin -elokuva osoittaa, että hyväntekeväisyyshanke voi olla myös hyväntuulisuushanke. Autolla Nepaliin on dokumentaarinen roadmovie, jossa suomalainen nuorten miesten joukko päättää ajaa autolla Kathmanduun ostaakseen turvakotinaisten tekemiä koruja. Matkalla sattuu ja tapahtuu. Välillä puhuvat päät pohtivat unelmia, matkustamista ja auttamista.
Dokumentin kuvauksissa on nähty vaivaa, kamera on pyörinyt määrätietoisesti. Kevyen alun jälkeen matkalla on selvästi havahduttu siihen, että reissukuvauksia kannattaa tehdä dokumenttielokuvaa silmälläpitäen.
Alueen hienoja maisemia on osattu käyttää hyväksi. Ne muodostavat tapahtumille pakettiauton hyttiä hienomman näyttämön.
Elokuvan alussa on mukavia arkistovideoita lähetystyöstä. Niiden tehtävä on kertoa, että aiemminkin on menty, miksei nytkin.
Nykyaikainen karttagrafiikka tukee tarinaa. Oikeastaan matkassa olisi lähes mahdotonta pysyä ilman säännöllisiä välähdyksiä siitä, missä auto kuvaushetkellä on liikkunut.
Koti-ikävää
Elokuva rakentuu siten, että kuvissa näkyy missä ollaan liikkeellä ja haastattelut avaavat tapahtumia. Elokuvan yhdeksi kantopalkiksi on saatu reissudokumentaristi Riku Rantalan ja mediapersoona Arman Alizadin kommenttipuheita, joista erityisesti Rantalan osuus tuo tarinalle auktoriteettia. Kommentaattorina kuullaan myös konsultti Saku Tuomista, jonka rooli tuntuu hieman ulkopuoliselta.
Elokuvassa kuvataan eleettömästi, miltä tuntuisi olla sairaana keskellä-ei-mitään. Koti-ikävä iskee katsomossakin.
Poikamaista roadtrip-tunnelmaa alleviivataan aivan tarpeeksi. Hauskaa tuntuu olevan. Välillä mennään rajoilla, ettei ilo siirry pusertamisen puolelle.
Kantaako aate loppuun asti?
Hengellistä viestiä on säästelty. Nuoret miehet eivät alleviivaa uskovaisuuttaan. Matkalla koettu ihme napsahtaa oikeaan kohtaan elokuvan kannalta.
Visuaalisesti näyttävin kohta on elokuvan julisteeseenkin päätynyt hetki, jossa Möhköfantiksi nimetty vanha postiauto on veneen kyydissä matkalla pakistanilaisen järven yli uskomattoman kauniissa maisemassa.
Perillä Nepalissa tulee selväksi, miksi ollaan liikenteessä. Kastittomien oloille halutaan huomiota näyttävällä projektilla. Korut lastataan autoon, mutta edessä on yhä haasteita ja jopa pieni katastrofi, joka uhkaa tehdä kaiken tyhjäksi.
Elokuvassa pohditaan näkyvyyttä nykyajassa: hetkessä ilmoille räjähtänyt some-julkisuus hiipuu nopeasti. Sitoutuvatko ihmiset auttamaan vain hiirenklikkauksen verran?
Elokuva on yhteisöprojektiksi varsin onnistunut, joskin viitisentoista minuuttia liian pitkä. Oikeastaan ainoa asia, joka jäi harmittamaan, ettei elokuvassa esitellä avun kohteita kovin syvällisesti. Henkilöt Nepalissa jäävät syntymättä. Elokuva on varattu avun antajien tunteille ja tunnelmille.
Elokuvan jäljellä olevat näytökset nähtävissä Facebook-sivulla.
