Kirjoittanut
Kun yritys tai puolue joutuu kriisiin, pitää tehdä valintoja, joiden kanssa voidaan elää myös tulevaisuudessa. Viestintäkonsultti Taneli Hassinen pohti Radio Deissä muun muassa tapaus ministeri Junnilaa ja Vihdin kirkon Cha cha cha -kohua.
Viestinnän asiantuntija ja pappi Taneli Hassinen vieraili Radio Dein Herätys-aamulähetyksessä Ariel Neulaniemen vieraana. Viestintä ja kommunikaatio ovat olleet oleellinen osa Hassisen elämää. Hän oli Finnairilla yhteensä 24 vuotta ja viimeksi vastasi lentoyhtiön talous- ja sijoittajasuhdeviestinnästä.
Myöhemmin hän oli samoissa tehtävissä rakennusyhtiö SRV:llä, ja otti kantaa Esimerkiksi Kalasataman korkeiden tornien ja REDin kauppakeskuksen keskeiseen viestiin. Hänen mielestään ne olivat media, jonka kautta voidaan viestiä monenlaisia asioita, eivät pelkkiä rakennuksia.
– Meidän pitäisi ajatella asumista ja elämistä paljon kokonaisvaltaisemmin kuin, että on vain seinät ja neliöt.
Hassisen mukaan tunnekomponentti on vahva viestinnän väline. Kun mukana on jokin emotionaalinen ulottuvuus, ihminen muistaa asiat, on sitten kyseessä myönteinen tai kielteinen tunne.
Tapaus ministeri Junnila
Taneli Hassinen sparraa työkseen viestijöitä esimerkiksi kriisiviestinnän hoitamisessa.
– Parasta kriisiviestintää on se, ettei ole kriisiä. Se helpottaa kyllä elämää. Mutta jos maito on pöydällä, se pitää siitä siivota, Hassinen sanoo.
– Kun tulee kriisiviestintä-case, ensin kysyn asiakkaalta, mitä te oikeasti ajattelette näistä asioista. Ajatus siitä, että kriisiviestinnällä muutettaisiin musta valkoiseksi, on epärealistinen.
”Kun puheenjohtaja Purra puolusti Junnilaa, hänellä oli siihen jotkut syyt, joita en tunne.”
Hassinen muistuttaa, että tämän päivän yhteiskunnassa tieto kulkee nopeasti ja asioita ei voi salata. Jos tehdään vääriä asioita ja koitetaan niitä viestinnällä korjata, se ei onnistu. Asiat kaivetaan esiin ja löydetään helposti. Myös yritysten henkilökunta kertoo totuuksia, kun sen voi luottamuksellisesti tehdä.
Hän ottaa esimerkiksi ministeri Junnilan tapauksen. Perussuomalaisilla oli kriisi ja oli tapahtunut asioita, joiden kanssa oli vaikea nyt ja myös tulevaisuudessa elää.
– Kun puheenjohtaja Purra puolusti Junnilaa, hänellä oli siihen jotkut syyt, joita en tunne. Hän kuitenkin uhkasi hallituksen kaatumisella ja oli hyvin tosissaan siinä. Silloin pitäisi kysyä, ovatko nämä valinnat sen arvoisia, että olet valmis seurustelemaan tämän hankalan ja potentiaalisen kriisin kanssa myös tulevaisuudessa.
– Kun puheenjohtaja Purra puolusti Junnilaa, hänellä oli siihen jotkut syyt, joita en tunne. Jos haluat, että päätä ei särje, lopeta pään hakkaaminen seinään, Hassinen neuvoo.
Kriisiviestintään liittyy jäävuorimalli, ollaan sitten kirkon piirissä tai muualla yhteiskunnassa.
– Pinnan yläpuolella näkyy toiminta eli se, mitä kuullaan ja nähdään. Se on vaikkapa kehonkieltä ja äänensävyä. Sen ihmiset havaitsevat tietoisesti tai tiedostamatta. Sen alla on ajattelu eli kognitiiviset prosessit, joilla me tuotamme ajatuksia. Järki ja tunne muodostavat työprosessorin.
– Niiden alla ovat sitten arvot ja uskomukset – se mitä me pidämme oikeana tai vääränä, ja mikä on meidän maailmankuvamme, ihmiskuvamme sekä myös kuva Jumalasta tai jumaluudesta. Aivan alimpana ovat meidän tarpeemme. Itse olen käyttänyt yksinkertaisesti Maslowin tarvehierarkiaa, koska sieltä pystyy nopeasti esimerkiksi kriisitilanteessa osoittamaan ja kysymään, mikä ihmisten tarpeista oli uhattuna?
Hassinen kysyykin kriisitilanteessa, onko loukattu ihmisten arvoja, tunteita, logiikkaa tai jotain tarpeisiin liittyvää, esimerkiksi turvallisuutta.
Pelko ajaa kriisiin
– Pelko on ajovoima. Silloin pitää kysyä, missä ovat minun oma ankkurini, Hassinen muistuttaa.
Kun kirkossa tapahtuu jotain erityistä ja kohua aiheuttavaa, sana leviää mediassa ja ihmiset kauhistelevat. Silloin pelko ja kriisi ovat jo lähellä. Näin kävi esimerkiksi Vihdissä, kun rippikoulun konfirmaatiossa esitettiin Käärijän Cha cha cha -euroviisu uusilla hengellisillä sanoilla.
Vihdin kirkko sattuu olemaan Hassiselle tuttu ja rakas, sillä samalla alttarilla on hänet sekä myös hänen sisaruksensa ja vanhempansa vihitty avioliittoon.
– Katsoin esityksen sanoja, ja ne olivat teologisesti ihan oikein. Eli ainakaan harhaopista ei voida syyttää. Sitten voidaan kysyä, sopiiko muoto siihen paikkaan? Silloin pitää myös kysyä, loukkaako tämä oikeasti meidän uskoamme vai loukkaako se meissä sitä osaa, joka on uskonnollista.
”Ajatus siitä, että kriisiviestinnällä muutettaisiin musta valkoiseksi, on epärealistinen.”
Hassisen mukaan on aivan hyvä, jos joku asia loukkaa meissä olevaa uskonnollisuutta. Uskonnollisuudessa on hänen mielestään kukkakeppi tullut tärkeämmäksi kuin itse kukka.
– Meidän normaali jumalanpalveluselämämme on aika jäykkää, jos vaikka vertaan Times Square Churchiin, jossa sain muutama viikko sitten nautiskella. Kun mukaan tuodaan uusia elementtejä, ollaan makukysymysten kanssa tekemisissä.
Liittyykö tällaisiin tilanteisiin ihmisillä pyhyyden pelko, kun kirkossa tapahtuvia elementtejä pidetään helposti rienaavana?
– Olisi paljon parempi, että pyhyys näkyisi siinä, miten antautuu itse pyhän Jumalan arvioitavaksi. Tämä on osa sitä pelkorakennetta, että me vedämme pyhyyden rakenteen omaa pelkoamme suojaamaan. Käymme kirkossa keskustelua esimerkiksi siitä, pitääkö papin kaulahuivin olla suoraan laskeutuva vai pitääkö sen mennä ristiin. Sillä ei ole pyhyyden kanssa yhtään mitään tekemistä.
Hassinen sanoo, että teemme valtavasti asioita pelosta käsin.
– Mutta kun ajatellaan kristinuskon sanomaa, siellä muistutetaan, että pelkoa ei rakkaudessa ole.
Miten viestiä kristittynä? Kuuntele Taneli Hassisen haastattelu Dei Plussasta: Herätys! 29.6.2023, kohdasta 1:51
