Kirjoittanut
Jalmari Laurikkala toimi Suomen suurruhtinaskunnassa, Venäjän keisarikunnassa, Neuvostoliitossa, Suomen tasavallassa ja Ruotsin kuningaskunnassa. Inkeriläisten historiassa hän on lähes legenda, josta Alfa-TV esittää nyt dokumenttisarjan.
Suurin osa Inkerin seurakuntien papeista oli 1900-luvulla Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta valmistuneita ja kansallisuudeltaan suomalaisia.
Inkeriin suuntasi kulkunsa myös Pyhärannassa syntynyt Selim Jalmari Laurikkala (1882-1957), joka vihittiin papiksi vuonna 1909.
Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Länsi-Inkerissä Kattila-Soikkola-Novasolkan seurakunta, josta hän siirtyi Rääpyvän kirkkoherraksi vuonna 1914.
Kun uskonnonvastaista politiikkaa harjoittavat bolsevikit ottivat vallan 1917, suomalaispappien määrä Inkerinmaalla väheni dramaattisesti 25:stä viiteen. Monet pakenivat synnyinmaahansa, mutta Laurikkala pysyi sijoillaan, vaikka kohtasi ankaraa kohtelua.
Häntä kuulusteltiin useita kertoja. Kodista etsittiin kätkettyjä aseita.
Vuonna 1919 Laurikkala vangittiin muutamaksi päiväksi, koska häntä epäiltiin yhteyksistä Suomeen ja valkokaartiin.
Vuonna 1923 vangitsemisen syy oli uskontolain rikkominen. Seurakuntalaisten lukuisten anomusten ja vapauttamispyyntöjen ansiosta hänet kuitenkin melko pian vapautettiin.
Laurikkala teki kaikkensa palvellakseen pappipulasta kärsiviä Inkerin seurakuntia. Hän oli 1920-luvulla useamman seurakunnan kirkkoherra ja Pohjois-Inkerin lääninrovasti. Vuonna 1924 hänet nimitettiin Inkerin kirkon konsistorin esimieheksi. Vaikka mies oli käytännössä piispa, sitä titteliä hän ei kuitenkaan tahtonut käyttää, koska pelkäsi hankaluuksia valtiovallan kanssa.
Laurikkala joutui kirkon ykkösmiehenä pilkan kohteeksi uskontovastaisessa Neuvostoliitossa. Häädön syytä ei kerrottu, kun hänet karkotettiin maasta 1927.
Uskolliset seurakuntalaiset eivät häntä unohtaneet. Heidän aktiivisuutensa johdosta Laurikkala sai jälleen luvan tulla takaisin, mutta kovat ajat jatkuivat. Uskontovastainen propaganda leimasi hänet rahanahneeksi, juopottelevaksi ja seksuaaliselta moraaliltaan epäilyttäväksi papiksi. Rääpyvässä Laurikkalan ja hänen perheensä kontolle yritettiin sälyttää tuhopolttoja.
Vuonna 1931 Laurikkala karkotettiin pappilasta. Perhe joutui muuttamaan Leningradiin.
Pahin oli vielä edessä. Seuraavina vuosina Inkerin seurakuntien luottamushenkilöitä, saarnaajia ja vastuunkantajia vangittiin, karkotettiin tai likvidoitiin.
Suomen kansalaisena Laurikkala säästyi vankileiriltä ja teloitukselta. Hänet karkotettiin Suomeen 1937.
Laurikkala oli Hausjärven kirkkoherrana 1939-1952. Eläkkeelle jäätyään hän siirtyi Ruotsiin paenneiden inkeriläisten ja myös muiden Ruotsissa asuvien suomalaisten papiksi.
Laurikkalan sukuun kuuluvia ovat mm. Riitta Lemmetyinen, Antero Naskila ja Jouko Karru.
– Äitini kertoi sedästään Jalmari Laurikkalasta monia tarinoita, ja tätini kirjoitti hänestä elämänkerran. Sitten tapasin IRR-TV:ssä työskentelevän inkerinsuomalaisen Laura Haukan, jolta kysyin onko Laurikkala-nimi tuttu, Riitta Lemmetyinen kertoo.
– Laura Haukka totesi, että Inkerissä kaikki puhuvat Laurikkalasta kovasti!
Tämä keskustelu oli lähtölaukaus Alfa-TV:n historialliseen dokumenttisarjaan, joka sai nimekseen Paimenpojasta Inkerin piispaksi.
Dramatisoitu sarja seuraa Inkerin kansan traagisia vaiheita Jalmari Laurikkalan elämän kautta tsaarinajoista 1950-luvulle.
Ohjelmaa esitetään tiistaisin. Uusinta nähdään saman viikon perjantaina ja sunnuntaina.
Jutun lähteenä on käytetty Kaija Santin kirjoittamaa Laurikkala-aiheista artikkelia vuodelta 2008.
