Viikon debatissa oltiin samaa mieltä: enkeleitä ei saa kristitty rukoilla

Vaikka kriisiajat ovat aina saaneet kirkot täyteen, nyt moninkertaisten kriisien aikaan ei ole niin käynyt. Sen sijaan apua haetaan uushenkisyydestä ja enkeleistä. Viikon debatissa kysytään, miten kirkon pitäisi tilanteessa toimia?

Haluatko lisätä itseluottamusta ja toivoa elämääsi? Entä onko toiveissa yhteyden vahvistaminen omaan suojelusenkeliisi? Tällaisilla lauseilla markkinoidaan bestseller-kirjailija Lorna Byrnen maaliskuussa tapahtuvaa Suomen vierailua. Omien sanojensa mukaan enkeleihin ja henkiolentoihin yhteyttä pitävä ja tulevaisuuden tapahtumia ennustava irlantilaisnainen pitää enkelityöpajoja, joihin osallistuville luvataan lämmin kokemus enkelin läsnäolosta hyvän hintaista pääsylippua vastaan.

Näin alusti Radio Dein enkeleihin ja uushenkisyyteen pureutuvan Viikon debatti -ohjelman 28.2.2024 ohjelmajohtaja Kai Kortelainen. Aiheesta oli kutsuttu keskustelemaan teologi ja tietokirjailija Aila Ruoho sekä Hengen uudistus kirkossamme -liikettä johtava pastori Timo Pöyhönen.

Pöyhönen pohtii, olisiko hän valmis ostamaan lippua Byrnen enkelityöpajaan.

– Tarjous kyllä houkutti, kun tässä radiossa aina vähän jännittää, niin jos olisi saanut itseluottamusta ja suojelusenkeli pitäisi kädestä, niin kyllähän se varmasti houkuttelisi. Minulla ei ole Lorna Byrneen sinänsä kantaa – hänellä on ilmeisesti katolista taustaa. Mutta sanotaan, että ehkä keskittymisessä enkeleihin on omat riskinsä. Meidän pitäisi keskittyä Kristukseen ja Jumalan voimaan, ja sitten enkelit siinä palvelevat. Ehkä asetelma on vähän väärin päin, ja sen takia suhtaudun vähän kriittisesti.

Aila Ruoho sanoo suoraan, ettei menisi paikalle, mutta tarkkailijana hän haluaisi vaikkapa videon katsoa.

– Vähän arvelluttaa tämä, että jos siellä oikeasti on enkeleitä, niin minkälaisia henkiä ne ovat. Raamatussa ei puhuta tämmöisestä, että me tekisimme yhteistyötä enkeleiden kanssa.

Pöyhönen sanoo, että voisi mennä paikalle tarkkailemaan eikä hän pelkää ajatusta siitä, että tapahtumassa voisi olla henkiä tai henkivaltoja.

– Kun olen Kristuksessa, niin Kristus on kaikkien valtojen ja voimien pää. Silloin koen, että olen siinä ihan suojassa ainakin niin kauan, kuin en lähde osallistumaan sellaiseen toimintaan, mikä ei ole Jumalan sanan mukaista, hän sanoo ja korostaa, ettei sinänsä halua Byrneen ottaa kantaa vaan kunnioituksella katselee etäämmältä.

Saako enkeleitä rukoilla?

Aila Ruoho ei ottaisi enkelityöpajassa Lorna Byrnen siunausta vastaan. Kortelainen kysyy, mikä siinä hänen mielestään on vaarallista?

– Jos hän sanoo, että se siunaus tulee vaikka enkeliltä, niin mikä se todellinen lähde sitten on? En lähtisi myöskään halaamaan äiti Ammaa, kun en tiedä, mitä valtoja ja voimia näiden takana sitten toimii. Jos oikeasti ne asiat tehoavat niin, kuin monta kertaa uushenkisyydessä on nähtävissä, että se toimii, niin mikä siellä sitten vaikuttaa? En usko, että siellä on sitten Pyhä henki, jos rukoillaan eri asioita, kuin itse pyhää Jumalaa.

Timo Pöyhönen nostaa esiin toisen ongelman: Raamattu varoittaa ja ei pidä sopivana enkeleiden rukoilemista. Ilmestyskirjassa Johannes yrittää heittäytyä enkelin eteen, mutta tämä kielsi niin tekemästä, koska oli vain Jumalan palvelija.

– Meillä on suora yhteys kaikkein pyhimpään Jumalaan Jeesuksen kautta, ja sitten enkelit ovat siinä mukana. Enkelit ovat mahtavia tyyppejä, meidän veljiä ja kanssapalvelijoita, mutta ei niistä pidä tehdä sen suurempaa numeroa, pastori muistuttaa.

Kirkon työntekijöiden pitäisi tietää enemmän uushenkisyydestä

Pöyhönen on itse järjestämässä huhtikuussa Henkisyyden aika -nimistä tapahtumaa. Se on kristityille tarkoitettu seminaaripäivä, jossa halutaan tuoda eri kirkkokunnista ja eri taustoista olevia kristittyjä yhteen. Paikalle kutsutaan ihmisiä, joita kiinnostaa uushenkisyyden maailma tai joilla on ystäväpiirissä uushenkisiä ihmisiä.

Tervetulleita ovat Pöyhösen mukaan myös ihmiset, jotka haluavat kehittää seurakuntien toimintaa niin, että tämän ajan henkiset etsijät ja uushenkiset ihmiset voisivat kokea olonsa turvalliseksi seurakunnassa.

Aila Ruohon mielestä kirkon ja seurakuntien työntekijöiden pitäisi olla enemmän tietoisia uushenkisyydestä ja ottaa siitä selvää. Mutta hän rajaisi asian heihin.

– Tavalliset ihmiset, joilla ei ole hengellistä pohjaa, niin mielestäni heidän pitäisi suhtautua hyvin varovaisesti kaikkiin tämmöisiin henkisiin elementteihin, ettei sieltä sitten lähde ikään kuin väärää polkua pitkin kulkemaan jotain.

”Meillä on valtava henkinen etsintä, mutta se ei vaan kanavoidu kristinuskoon.”

– Jos lähtee kokeilemaan jotain tämmöistä henkisyyden juttua, ihan pieniä juttuja, niin sitten saattaa joutua hirvittävän syvälle sinne. Olen haastatellut näitä, jotka ovat mukana syvällä uushenkisyydessä ja ovat toimijoita. Yleensä se on saattanut olla joku yksi ainoa kirja, joku tilaisuus tai ystävä, joka kertoo tämmöisestä henkisyysjutusta, niin sitten lähteekin seuraamaan sitä polkua ja sitten on aika syvällä siellä toiminnassa, Ruoho varoittaa.

Timo Pöyhönen on tehnyt havainnon, että Suomessa on menossa hengellinen buumi, hengellinen herätys ja valtava henkinen etsintä, mutta se ei vain kanavoidu kristinuskoon, vaan kaikkialle muualle.

– Meillä on aina kriisiaikoina kirkon tilastot lähteneet kasvuun ja kirkot täyttyneet. Nyt meillä on sodan uhka niskassa, meillä on talousongelmia, ennennäkemättömiä pandemioita ja ennennäkemättömiä kriisejä. Silti kirkkojen tilastot menevät alaspäin. Mikä tämä on, että ensimmäistä kertaa historiassa ei synnykään henkistä etsintää kriisiaikana? Kunnes tajusin, että se on syntynyt. Meillä on valtava henkinen etsintä, mutta se ei vaan kanavoidu kristinuskoon, vaan kaikkiin näihin uushenkisyyden muotoihin.

Kirkko kohtaa pään, ei koko kehoa

Pöyhönen on sitä mieltä, että kristityillä on paljon opittavaa uushenkisestä maailmasta.

– Ihmiset, kulttuuri ja se, miten uushenkisyyttä tällä hetkellä harjoitetaan ja markkinoidaan, kommunikoivat tässä ajassa paljon paremmin kuin seurakunnat. Esimerkiksi vaikka kokonaisvaltaisuus. Meidän kristillisessä ihmiskuvassamme hirveän helposti korostuu, että tämä on vain tällainen puhuva pää – pää on mukana tässä uskossa. Me uskomme mielessämme asioita, mutta uushenkisessä maailmassa otetaan ihminen kokonaisvaltaisesti, koko keho, koko elämän todellisuus.

Pöyhönen muistuttaa, että myös Raamatulla ja kristillisellä sanomalla on paljon annettavaa kokonaisvaltaisesti ihmiselle tämän hyvinvointiin.

– Mehän uskotaan, että Luoja on luonut meidän kehomme, ja siinä ei ole mitään pahaa. Meidän pitäisi löytää tapoja, että voidaan olla kehollisesti läsnä myös hengellisessä todellisuudessa ja hengellisessä tilaisuudessa.

– Toinen asia on yhteisöllisyys. Uushenkisissä kuvioissa kaikki ovat yksilöitä korostetusti. Mutta yksilöinä he kokevat myös valtavan suurta yhteyttä keskenään. Minusta tuntuu, että seurakunnat on hukanneet paljolti tämän yhteisöllisen elementin niin, että siellä ollaan todellakin vain yksittäin.

Kolmantena Pöyhönen mainitsee meditatiivisen läsnäolon. Uushenkisessä maailmassa alleviivataan hänen mukaansa paljon sitä, että ei vain juosta täällä kiireessä vaan pysähdytään olemaan läsnä tässä ja nyt. Myös se on asia, mikä kuuluu kristilliseen traditioon.

Miten kirkko houkuttelee uushenkiset mukaan?

Aila Ruoho ei ottaisi uushenkisyydestä keinoja kirkon käyttöön.

– Mutta tietysti jos ajatellaan nimenomaan näiden uushenkisten tai henkisyydestä kiinnostuneiden ihmisten houkuttelemista kirkkoon, niin kyllähän pitäisi ottaa selvää, mitä he kaipaavat.

Ruoho vastaisi kaipuuseen Pöyhösen tavoin yhteisöllisyydellä ja kohtaamisella.

– Itse olen kokenut aikoinaan Alfa-kurssit todella lähentäviksi. Olen saanut sitä kautta paljon hyviä ystäviä. Tuli samanlainen fiilis, kuin oli isosena riparilla: oli ryhmä, yhteisöllisyys sekä kohtaaminen ja keskustelut, Ruoho muistaa. Hän kertoo esimerkiksi kurssiin liittyneestä Pyhän hengen viikonlopusta, jossa koettiin kokonaisvaltaista kohtaamista, ja sen myötä myös jäi ihmisiä seurakuntaan mukaan.

– Enemmän pitäisi olla iltoja, joissa ihmiset kohtaisivat ja ihminen tulisi näkyväksi kirkossa. Olen usein kritisoinut sitä, että kun ihminen menee jumalanpalvelukseen ja vaikka sitten kirkkokahveille jälkeenpäin, niin voi olla, että jos ei tunne ketään seurakunnasta, niin ei ehkä kenenkään kanssa tule mitään keskustelua tai mitään yhteistä.

Timo Pöyhönen on kuullut uushenkisiltä ihmisiltä, että nämä eivät usko kirkossa olevan henkistä voimaa.

– Varsinkin, jos sitä katsoo ulkoa tai etäältä päin, se näyttää liian formaaliselta, liian ikään kuin ohjelmoidulta ja liian oppikeskeiseltä. On ihan vakava kysymys, että uskalletaanko me meidän seurakuntaelämässämme antaa tilaa aidolle hengelliselle kokemukselle, läsnäolijoille, Pyhän hengen kosketukselle, ihmeelle ja yliluonnollisuudelle, hän kysyy.

Voiko hengellisessä työssä käyttää hyväksi tarot-kortteja vai pitäisikö ne ehdottomasti polttaa? Onko uushenkisyys aina pelkästään eksytys, jota kristityn tulee kaikin keinoin välttää? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana lauantaina 2.3. klo 11.05 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.