Kirjoittanut
Israel on suostunut kahden valtion malliin viisi kertaa, mutta palestiinalaiset ovat pettäneet, sanoo Israelia puolustava someaktiivi. Lähi-idän tutkimuksen professorin mukaan itsenäinen Palestiina olisi nyt oikea ratkaisu kriisiin.
Hamasin vuoden takainen hyökkäys Israeliin palautti palestiinalaiskysymyksen kansainvälisen politiikan ytimeen. Nyt keskustellaan Palestiinan valtion tunnustamisesta myös Suomen osalta. Tulisiko meidän liittyä tunnustajien joukkoon? Tätä kysyi keskiviikkona 27.11.2024 Radio Dein Viikon debatin juontaja Kai Kortelainen Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusolalta.
Professorin vastaus on kyllä. Hän sanoo, että tunnustaminen olisi järkevä toimenpide, sillä konfliktin ratkaisussa ei ole vuosikymmenistä huolimatta edetty lainkaan.
– Pitäisi keksiä joku keino siihen, miten päästäisiin tässä tilanteessa eteenpäin, Juusola sanoo.
– Erityisesti suurena ongelmana on se, että huomattavasti vahvemmassa asemassa olevalla Israelilla ei juurikaan ole motivaatiota edetä neuvotteluissa. Tässä tilanteessa tarvitaan jotain uutta, joka lisäisi painetta viedä eteenpäin. Jos Suomi, ei tietenkään yksin vaan osana laajempaa eri maiden ryhmää, tunnustaisi Palestiinan valtion, se olisi yksi keino lisätä tätä painetta ja päästä eteenpäin, Juusola perustelee.
Hänen mukaansa kansainvälisen yhteisön kanta, että lähtökohtana tulee olla itsenäinen Palestiinan valtio Israelin rinnalla, voisi vaikuttaa tähän tilanteeseen.
”Tässä tilanteessa tarvitaan jotain uutta, joka lisäisi painetta viedä eteenpäin.”
Kauppatieteen maisteri ja viestipalvelu X:n aktiivi Katriina Reponen ei näe mahdollisena suvereenin palestiinalaisvaltion tunnustamista.
– Jos puhutaan, miksi tämä ei ole yhtään realistinen kuvio, niin juuri sen realismin kannalta tämä on hyvin epärealistinen, Reponen kuvaa.
Hän kysyy, miksi Israel vetäisi joukkonsa kahdentoista kuukauden sisällä Länsirannalta, kuten on ehdotettu, ja luovuttaisi maa-alueita Hamasille ja islamistiselle Jihadille ja Iranin tukemalle Al Aksan marttyyrien prikaatille, joka on Fatahin alainen eli palestiinalaishallinnon alainen.
– Tässä on siis tällainen periaatteessa Isis-valtio aivan Israelin sisällä ja sydänmailla, niin tämähän olisi ihan itsemurha Israelille, Reponen arvioi.
Hannu Juusola ei usko, että tilanne johtaisi Isis-valtion perustamiseen.
– Totta kai palestiinalaisten keskuudessa on erilaisia toimijoita, mukaan lukien hyvinkin jyrkkiä sellaisia. Mutta jos valtio perustettaisiin oikeasti, niin on selvää, että se tapahtuisi kansainvälisten turvatakuiden puitteissa niin, että palestiinalaisilla olisi toimiva hallinto.
– Se ei missään tapauksessa tapahtuisi, eikä se saisi tapahtua niin, että vain ikään kuin annetaan sen tapahtua, Juusola sanoo.
Hän vertaa tilannetta aikaan, jolloin Israelin pääministeri Ariel Sharon veti Israelin joukot pois Gazan alueelta.
– Hän ei antanut avaimia kenellekään, vaan Israel vain lähti sieltä. Silloin iso määrä keskeisiä israelilaisia poliitikkoja sanoi, että ei voi toimia näin. Täytyy tehdä tämä yhteistoiminnassa palestiinalaishallinnon kanssa. Mutta Sharon ei halunnut sitä, ja lopputulos oli se, että Hamas vahvistui selvästi. Eli kysymys on hyvin paljolti siitä, miten nämä asiat tehdään.
Juusolan mukaan täytyy määritellä, mikä rooli on paikallisilla toimijoilla ja mikä rooli on ehdottomasti myös kansainvälisellä yhteisöllä.
”Israel on suostunut kahden valtion malliin viisi kertaa”
Katriina Reponen pitää edelleen haihatteluna, että kahden valtion mallissa tällä kertaa onnistuttaisiin.
– Täytyy muistaa että Israel on suostunut kahden valtion malliin viisi kertaa aikaisemmin. Palestiina ei ole koskaan, ja Palestiina on aina aloittanut sodan. Ja nyt sitten tässä ajatellaan, että jollain tapaa tämä kerta olisi erilainen ja tällä kertaa nyt sitten onnistutaan, Reponen ihmettelee.
Juusola kysyy Reposelta, mitkä ovat nämä viisi kertaa, jolloin Israel on suostunut kahden valtion malliin.
– Vuonna 37, 47, 67, 2000 ja 2008, on Reposen vastaus.
”Vuosien 1947–1948 tapahtumat ovat huomattavan komplisoitu kysymys.”
Hän kertoo, että esimerkiksi itsenäisyyssodan aikana Palestiinalle tai arabeille tarjottiin maata, ja muistuttaa, että silloin ei vielä puhuttu Palestiinan valtiosta vaan arabivaltiosta. Palestiinan ”narratiivi” syntyi hänen mukaansa vasta Jasser Arafatin aikaan.
– Siellähän tarjottiin ihan 80 prosenttia Israelin maa-alueista. Israel suostui, palestiinalaiset eivät ja aloittivat sodan, Reponen sanoo.
Juusola myöntää, että vuosien 1947–1948 tapahtumat ovat huomattavan komplisoitu kysymys.
– Silloin YK:n yleiskokous ehdotti tämän alueen jakamista arabivaltioksi ja juutalaisvaltioksi. Myöskään Israelista ei puhuttu luonnollisestikaan tässä tilanteessa vielä. Ja silloin juutalaisvaltiolle luvattiin reilut 50 prosenttia tästä alueesta ja loput sitten palestiinalaisille, vaikka palestiinalaiset omistivat maasta lähes kaiken ja väestöstä kaksi kolmasosaa vielä tuolloin oli palestiinalaisia.
Juusolan mukaan jakoehdotus suosi muutenkin hyvin voimakkaasti juutalaisvaltion puolta ennen kaikkea Yhdysvaltojen lobbauksen ansiosta. YK:n puitteissa annettiin parhaat palat juutalaisille, minkä vuoksi eivät Palestiinan arabit eivätkä myöskään ympäröivät valtiot hyväksyneet jakoehdotusta, vaan sitä pidettiin kansainvälisen lain vastaisena.
– Siellä olevilta ihmisiltä ei kysytty millään lailla, että ollaanko valmiita tämän alueen jakoon.
Juusola sanoo, että sionistisen liikkeen enemmistö hyväksyi tämän, mutta ei sitoutunut sen rajoihin. Kun Israel sitten julistautui itsenäisiksi, se ei myöskään pitänyt kiinni tästä jakoehdotuksesta vaan laajensi aluettaan huomattavasti ja otti ison osan siitäkin alueesta, mitä YK oli ehdottanut annettavaksi arabiosapuolille.
”Kansainliiton päätös antoi Israelille koko maan”
Kortelainen viittaa Juusolan kertomaan historiaan ja kysyy, mitä pitäisi ajatella Israelin toiminnasta, kun se ei ole pitänyt sille annettuja rajoja.
Reponen lähtee liikkeelle siitä, että vuosina 1920 ja 1922 tehtiin Kansainliiton päätös, joka on edelleen sitova päätös ja on vahvistettu YK:n peruskirjassa.
– Siellä on annettu Israelille ihan se koko Israelin maa-alue, siis Jordan-joesta Välimereen mukaan lukien Gaza ja Länsiranta. Nyt esimerkiksi nämä viimeaikaiset tai sanotaan, että Obaman hallinnon aikana, ja mitä tulee tähän ICJ:n (Kansainvälinen tuomioistuin) viimeaikaiseen päätökseen, niin nämähän sotivat YK:n peruskirjan kanssa. Siellä on esimerkiksi tämä turvallisuusneuvoston Obaman viimeinen sivallus, sanotaan näin, Netanjahua kohtaan ennen kuin Trump tuli presidentiksi. Hän ei käyttänyt veto-oikeuttaan tällaisessa täysin palestiinalaisten masinoimassa päätöslauselmassa, jossa sitten tuomittiin nämä siirtokunnat laittomiksi, Reponen kertoo.
Juusola pitää mahdottomana kommentoida Reposen puheita, mutta toteaa, että Kansainliitto antoi mandaatin, mutta mandaattia ei annettu Israelille, sillä sitä ei ollut olemassakaan.
– Mandaatti oli yksi sen ajan järjestelmiä, jolla Iso-Britannia sai haltuunsa tietyn alueen, jolle annettiin tehtäväksi luoda itse mahdollisuus itsenäistyä, Juusola sanoo. Hän muistuttaa, ettei Iso-Britannia tässä vaiheessa vielä ajatellutkaan tulevan valtion jakamista millään lailla.
Mitä Koraaniin on kirjoitettu?
Kai Kortelainen pohtii, onko Lähi-itään löydettävissä ratkaisua ja onko näköpiirissä toivoa. Sopivatko esimerkiksi arabit Israelin eli alueen juutalaisvaltion rajojen sisäpuolelle?
– Sopiihan ne hyvinkin, jos ne ovat myötämielisiä ja rauhallisesti suhtautuvat Israeliin, Reponen uskoo.
– Se on heidän Koraaniin kirjoitettu muslimeilla, että Israel pitää tuhota. Mutta sehän on ihan fakta, että Israelissa on pari miljoonaa arabia, jotka ovat hyväksyneet Israelin läsnäolon. Siitä on muuten hauskoja videoita, joissa he itse vitsailevat, että ”minä olen valkoinen kolonialisti”, koska he ovat israelilaisia ja arabeja, Reponen kertoo.
Hän toteaa, että arabeja on maassa merkittävissä asemissa esimerkiksi Knessetissä, Israelin parlamentissa, yliopistojen johdossa, sairaaloiden johdossa ja muissa tärkeissä viroissa. Reposen mukaan arabeilla on maassa yhtä lailla samat kansalaisoikeudet kuin kaikilla muillakin israelilaisilla.
Katriina Reponen sanoo, että arabien pitää itse katsoa peiliin ja lopettaa väkivaltaisuudet. Hän siteeraa Golda Meirin aikoinaan lausumaa määritelmää: jos Israel laskee aseet, Israelia ei enää ole. Jos arabit laskisivat aseet, syntyisi rauha.
Ovatko arabit tämän tarinan konnia?
Kortelainen toteaa, että arabien poliittinen johto ei aikanaan ollut valmis hyväksymään juutalaisten paluun oikeutta maahan. Aikaisemmin historiassa se ryhtyi jopa väkivaltaiseen kampanjaan juutalaisten heittämiseksi mereen teemalla ”From the river to the sea”. Hän kysyy Hannu Juusolalta, ovatko arabit nyt siis tämän tarinan todellinen konna?
Juusola korjaa ensin Reposen kommenttia: Koraanissa ei puhuta Israelista ja sen tuhoamisesta. Hän toteaa myös, että myös Hamas uudisti peruskirjansa vuonna 2017 ja muodollisesti luopui osasta keskeisistä kaikista jyrkimmistä periaatteistaan.
”Ei tarvitse olla mikään Einstein ymmärtääkseen, että missä tahansa kontekstissa tämän tyyppinen toiminta olisi johtanut vastarintaan.”
– Myöskään Hamasin suhteen ei tule ajatella niin, että se olisi monoliittinen järjestö, joka olisi kaikilta osin sitoutunut niihin alkuperäisiin periaatteisiin. Tämä on aspekti, mitä kansainvälisen yhteisön olisi ollut hyvä käyttää hyväkseen eri vaiheissa, Juusola muistuttaa.
Hän kertoo, että muun muassa Martti Ahtisaari ja Tony Blair viittasivat aiheeseen aikaisemmissa vaiheissa.
– Ovatko arabit konnia? Täytyy ajatella asiaa myös heidän puoleltaan, Juusola sanoo.
– Ei tarvitse olla mikään Einstein ymmärtääkseen, että missä tahansa kontekstissa tämän tyyppinen toiminta olisi johtanut vastarintaan. Eurooppalaisten uudisasukkaiden muutto missä tahansa maailmassa johti aina konfliktiin. Palestiinan tilanne ei missään tapauksessa ollut mitenkään poikkeava eikä ihmeellinen. Se oli täysin ymmärrettävä.
”Israelin kansanmurhatarinat ovat vääristeltyjä”
Katriina Reponen haluaa muistuttaa, että asia ei ole niin mustavalkoinen, kuin Suomessa käytettävät asiantuntijat sanovat, että israelilaiset väkivaltaisesti ottivat maan haltuun. Hän kertoo monista arabien tuhotöistä alkaen yli sadan vuoden takaa ja pitää monia israelilaisia syyttäviä kansanmurhatarinoita selkeänä vääristelynä.
– Nyt sitten jos ajatellaan, että millaiselta tämä näyttää – esimerkiksi tämä Suomen edustaja, joka painoi tätä kyllä-nappia YK:ssa ICJ-päätöksen kohdalla, niin siellä on sellainen haihatteleva ajatus, että nyt tulee kaksi rauhanomaista rinnakkain elävää valtiota Lähi-itään. Toinen on puhdistettu juutalaisista etnisesti ja toinen eli Israel on tällainen monikulttuurinen demokraattinen tynkä-Israel ja toinen on tällainen islamistinen Palestiina, Reponen vertaa.
– Miten sä saat näistä aineksista rauhan aikaiseksi? Laitetaan ruutia ja pelkoa ja Iranin voimia sinne Israelin ihan sydänmaille, ja sitten odotetaan että uunista tulee ulos rauhaa?
Miten Lähi-idän tilanne muuttuu ja jatkuuko tuki Netanjahulle, kun Donald Trump palaa Yhdysvaltain presidentiksi? Miksi Israelista ja Palestiinasta puhuttaessa luulo tuntuu olevan tiedon väärti? Entä yhden valtion malli? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana lauantaina 30.11. klo 11 tai Dei Plus -palvelusta silloin, kun sinulle sopii.
