Kirjoittanut
Miten pitäisi suhtautua, kun ministeri järjestää tiimillensä rukoushetken tai valtiopäivät aloitetaan jumalanpalveluksella? Viikon debatissa aihetta puivat vapaa-ajattelija Esa Ylikoski ja kristitty entinen ulkoministeri Timo Soini.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio nousi elokuussa puheenaiheeksi, kun Helsingin Sanomien tutkivan journalismin osasto kertoi, että ministerin kabinetissa on rukoiltu. Mistä on kyse ja miten asiaan pitäisi suhtautua?
Radio Dein Viikon debatissa keskiviikkona 18.9.2024 asiaa puivat perusteellisesti Vapaa Ajattelija -lehden päätoimittaja Esa Ylikoski sekä tietokirjailija ja entinen ulkoministeri Timo Soini.
Debatin juontaja, Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelainen toteaa, että ohjelmassa vaihdetaan mielipiteitä rukouksesta, jonkinlaisesta tasavaltalaisesta benediktiosta – eli valtioneuvoston kabinetin kätköissä lausutusta Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle osoitetusta anomuksesta.
Kortelainen pohjustaa, että Helsingin Sanomien kirjoituksessa lehti niin sanotusti paljasti kristinuskolla olevan merkittävä rooli ministeri Tavion elämässä ja että hän on järjestänyt ministeriönsä kabinetissa vartin mittaisia kuukausittaisia rukoushetkiä. Lehden artikkelin otsikko kuului: ”Rukoushetket kabinettiinsa tuonut perussuomalainen ministeri määräsi vähemmistöpuheet pannaan – Järjestöt pelkäävät.”
”Tiedämme – niin kuin Soinikin ravimiehenä tietää – että ei aina voi voittaa. Siinä mielessä on tietysti riski, että jos liikaa luottaa tähän oman rukoilun vaikuttamiseen.”
Onko valtioneuvoston tiloissa harjoitettu rukoushetki uutisen paikka, juontaja kysyy Esa Ylikoskelta.
Ylikoski kertoo edustavansa studiossa Vapaa-ajattelijoiden liittoa, joka toimii yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden puolesta. Se tarkoittaa myös sitä, että yksityisillä ihmisillä on oikeus oma uskonnollisuuteensa.
– Mutta mikä suhde sitten on valtion asioiden hoitoon, niin siinä on kaksi puolta. Toisaalta voidaan pohtia, miten yksilöllinen asia vaikuttaa päätöksentekoon oikeasti ja pitääkö äänestäjien tai kansalaisten olla jotenkin huolissaan siitä. Ja toinen on sitten ylipäänsä, miten muodostuu uskonnon ja valtion suhde tai esimerkiksi uskonnollisten instituutioiden ja kirkon ja valtion suhde, Ylikoski pohtii.
Kortelainen kysyy, pitääkö kansalaisten olla huolissaan?
Ylikosken mukaan asia riippuu siitä, minkälaista merkitystä tapahtumalla on. Jos poliittiset päätöksentekijät, valtionjohtaja tai ministeriön johtaja voimakkaasti uskoo rukoilemisen vaikuttavan asioihin ja myös omien toiveittensa toteutuvan rukoilun ansiosta, voidaan olla vaarallisella tiellä.
– Kuitenkin tiedämme – niin kuin Soinikin ravimiehenä tietää ja urheilijatkin tietävät – että ei aina voi voittaa. Siinä mielessä on tietysti riski, että jos liikaa luottaa tähän oman rukoilun vaikuttamiseen.
Onko rukouskokous uutisen paikka?
Timo Soini toteaa, että ainakin Helsingin Sanomien ”krouvi” otsikko sai kiinnostumaan artikkelista.
– Kun tunnen vähän taloa ja Taviotakin, ja kun sitten siinä oli vielä sotkettu nämä vähemmistöt ja muut, niin kyllähän se kutsui lukemaan sen jutun.
– Sitten kun tätä asiaa on perattu, niin on paljastunut, että kysymys ei ollut ulkoministeriön väen tai ulkoministeriön palkatun henkilökunnan kanssa rukoushetkestä vaan ministerin oman kabinetin rukoushetkestä.
Soini ihmettelee, että tällainen asia on uutinen.
– Vaikka minäkään en enää Suomea pidä varsinaisesti kristittynä kansakuntana, vaan jälkikristillisenä yhteiskuntana, niin tavallaan tämmöinen uutinen on jossain määrin yllättävä ja oikeastaan herätyskin. Että alkaako mennä niin, että kohta kristitytkin on vähemmistönä, joita pitää alkaa suojella?
Onko Suomi kristillinen maa?
Kutsuisiko Esa Ylikoski nyky-Suomea kristilliseksi maaksi?
– Kyllä Suomessa on vielä valtionkirkollisia etuoikeuksia evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksikirkolla. Valtion ja kirkon suhde on ihan ylikorostunut, ja siinä kyllä tietyssä mielessä rikotaan yhdenvertaisuutta, uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta, että suositaan tiettyä ryhmää ja sitten sitä kautta pyllistämällä, tai miten päin vaan, sitten syrjitään toisia, Ylikoski vertaa.
– Maallistuminen on edennyt, mutta vieläkin melkein 63 prosenttia kuuluu kirkkoon – tosin suurin osa heistä on liitetty vauvana kirkkoon. Kirkon etuoikeuksia perustellaan sillä, kun sanotaan, että Suomi on luterilainen maa. Mutta se ei oikeastaan ole mikään perustelu.
Ylikoski pohtii, että jos ministeriön ”pomo” järjestää kutsun rukoustilaisuuteen, se aiheuttaa alaisille asetelman, jossa pitää miettiä, uskaltaako kutsusta kieltäytyä. Hän sanoo, että muuallakaan työelämässä ei ole tilanteita, että työnantaja järjestäisi säännöllisesti rukoushetkiä henkilöstölle.
Kai Kortelainen kysyy, pitäisikö uskonnollinen vakaumus tai oma ideologia jättää henkariin, kun astuu työpaikalle ja ottaa sieltä sitten takaisin, kun astuu taas virkavelvoitteista vapaalle?
– Voisin ajatella näin, että maallisin, rationaalisin, tiedepohjaisin ja mielellään humanistisinkin perustein päätöksiä tehtäisiin. Silloin en sano, että tarvitseeko sen olla ristiriidassa uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Voi riippua tietysti uskonnollisesta yhdyskunnastakin, mihin on sitoutunut. Onhan näitä erilaisia tulkintoja tai erimielisyyksiä esimerkiksi suhteessa naisiin taikka suhteessa vaikka uskonnottomiin, Esa Ylikoski sanoo.
Soini ei osallistunut eduskunnan avajaisjumalanpalvelukseen
Debatissa keskusteluun nousi myös vastakkainen tilanne, jossa ministeri tai päättäjä on ateisti. Miten se näkyy toiminnassa?
Timo Soini ottaa käytännön esimerkiksi valtiopäivien juhlajumalanpalveluksen, joka toimitetaan aina, kun eduskunta aloittaa uudet valtiopäivät.
– Luulen, että siellä on istunut niska takinkauluksessa aikamoinen määrä ateistiministereitä ihan niin kuin kirkonpenkissä ilman isompaa ongelmaa.
”Ymmärrän uskonnonvapauden myös sillä tavalla, että en aina vaadi, että pitää mennä mun pillin mukaan.”
– Mä en koskaan istunut, vaikka olen kristitty, koska en hyväksy naispappeutta ja en osallistu sellaisiin tilaisuuksiin, joissa on tämä elementti. Mielestäni se instituutio, mitä on olemassa, valtiopäivien jumalanpalvelus, mielestäni se on okei. On ihan hyvä asia, että se on. Ja ne, jotka sinne eivät sitten syystä tai toisesta halua mennä, niin olkoot sitten poissa, ja jotka haluavat mennä, niin olkoon näin. Ymmärrän uskonnonvapauden myös sillä tavalla, että en aina vaadi, kun olen vähemmistössä, että pitää mennä mun pillin mukaan. Mäkin voin väistää joskus, Soini sanoo.
Esa Ylikoski vertaa valtiopäivien avajaisjumalanpalvelusta siihen, että samaan aikaan esimerkiksi kouluissa on vaadittu vaihtoehtoisia tilaisuuksia uskonnottomille. Siksi vuonna 2017 Vapaa-ajattelijoiden liitto ja Humanistiliitto ryhtyivät järjestämään vaihtoehtoista ja tunnustuksetonta tilaisuutta eduskunnalle.
– Sinne tuli kymmenkunta henkilöä ensimmäisinä vuosina Musiikkitalon kahvilaan. Porukka jakaantui kolmeen osaan: osa meni kirkkoon, osa antoi haastattelua Anna-lehden toimittajalle ja osa oli siellä tilaisuudessa.
– Se herätti edellisen eduskunnan tekemään aloitteita siitä, että eikö eduskunnan pitäisi tässä suhteessa mennä tasapuolisuuteen päin. Ja kävi niin, että puhemiesneuvosto antoi suosituksen, että jos edustajien ryhmä haluaa järjestää tällaisen tilaisuuden, niin se käy päinsä eduskunnan tiloissa ja pikkuisilla kustannuksilla, Ylikoski kertoo.
Hänen mukaansa nykyisen eduskunnan tunnustuksettomassa ja humanistisessa tilaisuudessa valtiovarainvaliokunnan sali on ollut täynnä ja yli 40 kansanedustajaa on ollut läsnä.
Järjestikö Timo Soini ministeriössä rukoushetkiä ulkoministerinä toimiessaan? Mitä ajatella rukousaamiaisista, joita järjestetään Amerikassa tai meillä? Millaisena debatistit näkevät uskonnonopetuksen tilan Suomessa? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana lauantaina 21.9. klo 11 tai Dei Plus -palvelusta, kun sinulle sopii.
