Kirjoittanut
Jotkut muutokset lähtevät liikkeelle pienistä asioista – tai ihmisistä. Sellainen muutos saattaa kohdata peruskoulua ja lukiota, mikäli 9-vuotiaan Lennin esittämästä kysymyksestä vyörymään lähtenyt lumipallo mullistaa uskonnonopetuksen.
Uskonnonopetuksen tulevaisuudesta väännettiin kättä Radio Dein Viikon Debatissa, kun vastakkain asettuivat Malmin kirkkoherra Heikki Arikka ja uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi.
Yhdeksänvuotiaan Lennin Helsingin Sanomille lähettämän kysymyksen innoittamana opetusministeri Li Andersson ilmoitti syyskuussa selvittävänsä elämänkatsomustiedon avaamista kaikille oppilaille. Tulevaisuudessa luterilaiseen kirkkoon kuuluva oppilas voisi silloin valita elämänkatsomustiedon uskonnontuntien sijaan. Vapaa-ajattelijat riemuitsivat Anderssonin ilmoituksesta ja kirkon piirissä siitä kauhistuttiin.
Keskustelu uskonnonopetuksesta on vahvasti politisoitunut ja opetusministerin kommentti sai myös Helsingin Malmin seurakunnan kirkkoherran Heikki Arikan näkemään punaista. Elämänkatsomustiedon taustalla on halu kehittää vaihtoehto uskonnon opetukselle, muistuttaa Arikka.
– Vasemmistolla aina ollut koulun uskonnonopetus hampaissaan, ihan sieltä Forssan ohjelmasta 1903 alkaen. Nyt, kun meillä on vasemmistolainen kulttuuriministeri, odotinkin, että tällainen avaus tulee. Ja nyt se tuli.
– Hyvään sivistykseen kuuluu uskonnon opetus. Sitä pitäisi mieluummin vaalia ja vahvistaa kuin heikentää ja vähentää, sillä juuri tässä ajassa se on aivan erityisen tärkeää. Mikä tässä nykyjärjestelmässä edes on ongelma, kun tämän kanssa on sata vuotta hyvin pärjätty? Miksi ihmisiltä pitäisi viedä oikeus oman uskonnon opetukseen, kysyy Arikka.
”Ehkä luterilainen uskonnonopetus on lähtökohtaisesti vähän myönteisempää uskonnoille.”
Uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi ei vastusta elämänkatsomustiedon avaamista eikä suostu näkemään tätä ateismin hyökkäyksenä uskontoa vastaan.
– Enemmänkin vapaus valita on ihmisoikeus- ja katsomusvapauskysymys.
Kallioniemen mukaan elämänkatsomustietoa vastustettaessa on usein kyse siitä, ettei oikeastaan tiedetä, mitä vastustetaan. Samalla hän muistuttaa, että kun luterilaiseen uskonnonopetukseen osallistuu luterilaisten lisäksi niin uskonnottomia kuin muiden uskontojen edustajiakin, on luterilaisen uskonnonopetuksen sisältökin muuttunut paljon.
– On totta, että elämänkatsomustieto on syntynyt uskontokriittiseltä pohjalta, mutta täytyy sanoa, että en minä osaa sanoa, mikä enää nykyisin on luterilaisen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon perimmäinen ero, myöntää uskonnon didaktiikan professori.
– Ehkä luterilainen uskonnonopetus on lähtökohtaisesti vähän myönteisempää uskonnoille, mutta opetetaan sielläkin kriittisyyttä uskontoja ja katsomuksia kohtaan.
Professori Kallioniemen mukaan aika on kuitenkin ajanut nykyjärjestelmän ohi. Nykyisin uskonto on yksityisasia ja jo lasten jakaminen uskonnon mukaisiin ryhmiin rikkoo heidän yksityisyydensuojaansa. Kallioniemi korvaisi sekä uskonnonopetuksen, että elämänkatsomustiedon kaikille yhteisellä katsomusaineella.
”Keskustelu on todella puoluepoliittista ja uskontopoliittista.”
– Suomalainen yhteiskunta on perusteellisesti muuttunut, joissakin kouluissa opetetaan nyt jopa kuutta eri uskontoa. Uskonnonopetuksen tavoitteet eivät toteudu, jos kellon soidessa yksi lapsista menee luterilaiseen uskonnonopetukseen, toinen ortodoksiseen ja kolmas elämänkatsomustiedon tunnille. Yhteinen uskonnonopetus olisi luonteva paikka erilaisista katsomustaustoista tuleville lapsille harjoitella yhdessäoloa, siksi uskonnoista ja katsomuksista pitäisi opettaa kaikille oppilaille yhteisesti.
Keskustelu uskonnonopetuksesta näyttäytyy vahvasti eturyhmäpolitikointina. Vapaa-ajattelijat haluavat avata elämänkatsomustiedon kaikille horjuttaakseen luterilaisen kirkon valta-asemaa ja kirkko puolestaan pitää nykymallista kiinni omaa asemaansa pönkittääkseen. Toisaalta molemmissa leireissä on vastustettu yhteistä katsomusainetta.
– Keskustelu on todella puoluepoliittista ja uskontopoliittista. Koko kysymystä pitäisi mieluummin tarkastella koulun näkökulmasta, ei uskontojen, korostaa Kallioniemi.
– Harva kirkon edustaja edes ymmärtää, että koulussa opetetaan uskonnollisista kysymyksistä muissakin oppiaineissa. Lutherista puhutaan historian tunnilla ja Kaukoidän uskonnoista maantiedon.
– Uskonnonopetuksen suhteen joka ikinen kirkon työntekijä uskoo olevansa asiantuntija. On suorastaan absurdia, miten vahvasti kirkko puolustaa oman uskonnon opetusta. Jos uskonnonopetusta ei nyt kunnolla uudisteta, sen yhteiskunnalliset tehtävät valuvat kokonaan muihin oppiaineisiin, ennustaa Kallioniemi.
Myös Arikka alkoi debatin lopussa lämmetä yhteiselle katsomusaineelle – ja uskoo, että uskonnonopetus on jo tähän suuntaan muuttunut.
– Itse katsoisin, että nykyinen koulun uskonnonopetus sopisi kaikille. Elämänkatsomustieto ratkaisi ongelman, jota ei enää ole. Nykyisin olisi mielekkäintä, että koulussa olisi yksi yhteinen uskonnonopetus, nimeltään vaikka yhteinen katsomusaine.
Kuuntele Viikon Debatti [Radio Dei 2.10.2019]:
