Emme voi kehottaa teologeja yhteisvihkimyksiin naisten kanssa, sillä olisimme pian entisiä herätysliikejohtajia, sanoo Sleyn Ville Auvinen. Piispa Teemu Laajasalo pitää Kirkkokansa-väen puheita epäloogisina. Naispappeusjuna meni jo.
Kirkon sisällä vaikuttavat konservatiiviset herätysliikkeet ovat tiivistäneet rivejään ja perustaneet äskettäin oman kirkkokansa.fi-sivuston, jolle on koottu tietoa eri puolilla Suomea kokoontuvista jumalanpalvelusyhteisöistä. Niitä yhdistää esimerkiksi se, ettei jumalanpalveluksissa törmää naispappeihin. Sivuston takana on seitsemän herätysliikettä lestadiolaisesta Rauhan sanasta Kansanlähetykseen ja Sleystä Suomen Raamattuopistoon.
Sivustolla todetaan, että Raamattu-uskollisten herätysliikejärjestöjen johtajat ovat muutaman vuoden ajan istuneet usein yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan Jumalan kansan tilanteesta ja tulevaisuudesta. Johtajat kantavat huolta suomalaisesta kirkkokansasta.
Radio Dein Viikon debattiin keskiviikkona 12.2.2025 keskustelemaan kutsuttu Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähetysjohtaja ja Kirkkokansa-sivuston aktiivinen päivittäjä Ville Auvinen haluaa heti alkuun erottaa Raamattu-uskollisuuden naispappeudesta. Oikeastaan naispappeus on aika pieni juonne tässä koko kysymyksessä, hän sanoo.
Auvisen kanssa debatoi Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo. Hän toteaa, että herätysliikeväelle löytyy ehdottomasti elintilaa kirkossa, kunhan säännöt on samat kaikille.
Hurmahenkisiä piispoja ja luopiokirkko
Debatin juontaja Mari Turunen kertoo Kirkkokansan takana olevien järjestöjen joulukuisesta kokouksesta Luther-kirkossa, jonka paneeleissa kannettiin huolta hurmahenkisistä piispoista ja verrattiin nykykirkkoa Neuvostoliiton ideologiaa kumartaneeseen luopiokirkkooon. Erityisesti naisten pappeus torjuttiin yksimielisesti. Toisaalta moni oli painottanut, että kirkon oppi ja tunnustus ovat kunnossa.
Teemu Laajasalo korostaa, että hän katsoo herätysliikkeitä vaaleanpunaisten linssien läpi, koska hänen kokemuksensa niistä ovat hyviä. Mutta nykytilasta hän on surumielinen.
– Kun tässä samassa studiossa joitakin viikkoja sitten sanoin, että nyt olisi hyvä että herätysliikejohtajat ottaisivat lusikan kauniiseen käteen, niin en tarkoittanut sitä, että me täällä oltaisiin väittelemässä tai että julkisesti tästä debatoitaisiin. Vaan että herätysliikejohtajat keskenään miettisivät, mikä on se kulma mihin on päädytty ja mikä on nyt se tapa, miten täältä voidaan tulla ulos.
– Kaikella rakkaudella, niin ajattelen, että tuo Kirkkokansa-sivusto ehkä ei ole se tapa, millä sieltä pääsisi pois, Laajasalo sanoo.
Mari Turunen kysyy, miten Luther-kirkon puheet edistävät järjestöjen kaipaamaa elintilaa kirkossa?
Auvinen toteaa, että jokainen paneeliin osallistunut vastaa omista sanoistaan. Mutta kova retoriikka nousee vahvasta turhautumisesta.
– Me ollaan parikymmentä vuotta pyydetty lisää tai pyydetty elintilaa meidän omille yhteisöillemme tässä kirkossa. Ja koko ajan sitä on viety vaan pois, koko ajan puristetaan vähän lisää. Niin toki se turhauttaa.
Haluamme tarjota turvallisen tilan
Ville Auvista ihmetyttää, miksi Kirkkokansa-sivuston perustaminen on herättänyt niin paljon huomiota. Hän kertaa historiaa kymmenen vuoden taakse, jolloin pidettiin Kallion kirkossa Kirkkokansan raamattupäiviä.
– Silloin se oli viidennen liikkeen yhteinen juttu, mutta nyt haluttiin vähän laajentaa Kirkkokansaa viidennen liikkeen ulkopuolelle. Elikkä nimi tuli sieltä, Auvinen selventää.
”Me haluttiin vaan tehdä asiaa vähän paremmin, vähän näkyvämmäksi. Ja sitten tulee kovaa hälyä.”
– Se, että meillä on nettisivu, johon on näiden järjestöjen messut kirjattu ja niitä mainostetaan, sitä on ollut noin kymmenen vuotta, ehkä jopa enemmän Suomen teologisen instituutin sivuilla. Me haluttiin vaan tehdä asiaa vähän paremmin, vähän näkyvämmäksi. Ja sitten tulee kovaa hälyä.
Auvinen kertoo, että jatkuvasti tulee uutta väkeä, joka kokee jäävänsä seurakunnissa ulkopuolelle, koska he eivät tunne olevansa hyväksyttyjä omine näkemyksineen. Esimerkkinä hän kertoo Lauttasaaren seurakunnan päätöksestä, jonka mukaan Kansanlähetyksen lähetysjohtaja ei saa tulla puhumaan seurakunnan tilaisuuteen.
– Toki siellä ne, jotka edustavat viidettä herätysliikettä ja ovat Kansanlähetyksessä, kokevat, että meidät on siis laitettu seurakunnan ulkopuolelle tai vähintäänkin me ollaan jollain tavalla toisen luokan seurakuntalaisia. Tämä on se kokemus, johon me halutaan tuoda apu sitä kautta, että me tarjotaan ikään kuin turvallinen tila tulla, jossa saa olla omine näkemyksenne ja oman uskon näkemyksensä kanssa ihan turvallisesti, Auvinen perustelee.
Johtajia on itse vihitty yhteisvihkimyksissä
Piispa Laajasalo kertoo tuntevansa taustan hyvin ja ymmärtää elintilan pienenemisen kokemuksen todeksi. Mutta hänen viestinsä on yksinkertainen: tämä on ratkaistavissa.
– Kysymys naisten pappeudesta – se on jo käyty. Olen vanha ihminen ja en ole ollut edes vielä rippikoulussa, kun se jo ratkaistiin Suomessa. Tavallaan se juna on niin sanotusti jo mennyt.
Laajasalo toteaa, että kirkossahan on jo herätysliikejohtajia, jotka on vihitty yhteisissä vihkimyksissä.
– Minkä ihmeen takia tarvitsee mennä Inkeriin tai Keniaan? Minkä takia tarvitsee ikään kuin vaatia erillistä vihkimistä?
”Minulla on semmoinen tuntuma, että koko upea evankelinen liike on redusoitunut naispappeuskysymykseksi.”
Laajasalo viittaa Kansanlähetyksen Daniel Nummelan pappisvihkimykseen, jossa alttaripöydän molemmilla puolilla oli naisia. Miten hän voi vaatia, että muut eivät voisi tulla vihityksi samalla tavalla?
– Se on epäloogista.
Ville Auvinen kiistää, että johtajat olisivat vaatineet teologien pappisvihkimyksiltä mitään. Hän kertoo, että suurin osa on itse ilmaissut, etteivät halua mennä yhteiseen pappisvihkimyksen.
– Ja jos nyt puhutaan tästä Kirkkokansasta ja siitä isosta kuvasta, niin lopulta tämä naispappeuskysymys on vain pieni juonne siellä, Auvinen sanoo.
Laajasalo ei suostu asiaa uskomaan.
– Olen pahoillani, että joudun nyt Ville haastamaan sinua. Mutta minulla on semmoinen tuntuma, että koko upea evankelinen liike on redusoitunut naispappeuskysymykseksi, piispa heittää.
Auvinen sanoo, että se näyttää siltä ulkopuolelta.
– Se on ainut, mitä meistä uutisoidaan. Tulepa meidän Evankeliumijuhlaan kesällä. Montako kertaa siellä puhutaan naispappeudesta?
Olisimme pian entisiä herätysliikejohtajia
Teemu Laajasalo ihmettelee, miksi eivät herätysliikkeiden johtajat voi ottaa lusikkaa kauniiseen ja todeta, että voidaan aivan hyvin olla yhteisvihkimyksissä. Silloin saataisiin ratkaisu ja ei tarvittaisi ”inkeriongelmia ja keniaongelmia”.
”Jos joku yhteisvihkimykseen menee, se ei ole este olla meillä töissä.”
Ville Auvinen toteaa, että johtajat eivät omassa asemassaan voi ottaa sellaista roolia.
– Meillä on tämä meidän oma väkemme, jotka lukevat itse Raamattua. He ovat sen oman Raamattunsa kanssa tulleet siihen lopputulokseen, että naisten pappeus ei ole oikein. Otetaan semmoinen kuvitteellinen tilanne, että me herätysliikejohtajat ruvettaisiin painostamaan tai vähintäänkin rohkaisemaan, että kyllä nyt mennään yhteisvihkimyksiin ja mennään jumalanpalveluksiin, joissa naispuoliset pastorit toimittaa, niin me oltaisiin aika pian entisiä herätysliikejohtajia. Meidän herätysliikkeen ihmiset osaavat itse lukea Raamattua. Heillä on oma hyvinkin perusteltu ja vahva uskon näkemys myös tässä kysymyksessä, Auvinen kertoo.
Laajasalo kysyy Auvisen omaa kantaa: onko hänelle herätysliikkeen johtajana sama, vihitäänkö pappi yhteisvihkimyksessä vai erillisvihkimyksessä?
– Meillä on varmaan herätysliikejohtajien keskuudessa jonkin verran eri näkemystä tästä, ja en pidä sitä kauhean hyvänä. Mutta me ollaan jo piispoille ilmaistu, että jos joku yhteisvihkimykseen menee, se ei ole este olla meillä töissä. Ja on meillä tällä hetkellä töissä niitä, jotka ovat olleet yhteisvihkimyksessä.
Saastuuko herätysliikkeen teologi, jos pappisvihkimyksessä on mukana naisia? Miksi naispappeuteen torjuvasti suhtautuvia pappeja on savustettu ulos, mutta samaa sukupuolta olevia avioliittoon siunaaville ei ole seurannut sanktioita? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 15.2. klo 11 tai myöhemmin tänään Dei Plus -palvelusta.