Kirjoittanut
Voiko Jumalan olemassaoloa todistaa järjellisesti ja millaisia argumentaatioita sen puolesta löytyy? Miksi filosofi Airaksinen hihittelee kysymykselle luomiskertomuksen myyttisyydestä? Hän ja Matti Taneli kohtasivat Radio Dein studiossa.
Mitä objektiivisia tai rationaalisia perusteita on löydettävissä sille, että oppi kristinuskon Jumalasta on totta eikä tarua? Radio Dein Viikon debatin studiossa kohtasivat 13.3.2024 filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen ja kasvatustieteen tohtori Matti Taneli.
Debattia juontanut Kai Kortelainen kysyi vierailta heti alkuun napakat kysymykset Jumalasta ja uskosta.
Hän tiedusteli Timo Airaksiselta, onko yhtään objektiivista syytä uskoa, että Jumala on olemassa?
– Minulle ei ainakaan ole. Objektiivisia syitä varmaan ei ole eikä ole tarkoituskaan olla.
Matti Tanelilta Kortelainen kysyi, onko usko tai uskominen rationaalinen vaihtoehto?
– No kyllä se omalla tavallaan on rationaalinenkin vaihtoehto, vaikka en pidä sitä lähestymistapaa pelkästään ainoana vaihtoehtona.
Timo Airaksinen on määritellyt itsensä post-ateistiksi.
– Tästä termistä ensin muutama sana. Se on yhdessä Juha Savolainen -vainaan kanssa keksitty termi, kun me pohdiskelimme näitä uskon mysteereitä, kristinuskon mysteereitä. Olen ateisti ollut koko ikäni, vakaumuksellinen ateisti. Mutta sitten olen huomannut, että on sinänsä typerää ruveta taistelemaan kristittyjen kanssa semmoisten oppien todellisuudesta, jotka ovat fiktiivisiä.
”Olen teisti ja mielelläni puolustan teististä näkemystä.”
– Minulle uskonnot ovat sepitteitä, joilla nyt sattuu olemaan vaan mielenkiintoinen logiikka. Ammattini puolesta ja harrastuksenakin olen sitten pohtinut tämmöisen fiktion logiikkaa.
Airaksinen kertoo, että on samalla tavalla pohtinut myös muinaisten hirviöiden logiikkaa tai vampyrologian logiikkaa. Hän on löytänyt mielenkiintoisia ongelmia, mutta niillä ei hänen mukaansa ole mitään tekemistä sen maailman todellisuuteen, jossa me elämme.
Matti Taneli opettaa uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa ja on lisäksi pappi. Hän taas määrittelee itsensä teistiksi.
– Olen aika lailla perinteinen teisti eli uskon keskeisiin kristinuskon näkemyksiin, mitä opetetaan kirkossa. Ei minulla ole lisättävää niihin. Niitä voidaan tietenkin tulkita monella eri tavalla. Olen teisti ja mielelläni puolustan teististä näkemystä, vaikka en olekaan mikään apologeetta siinä mielessä, kuin yleensä ajatellaan.
Uskonkokemukset eivät ole ihmisille fiktiivisiä
Kun Timo Airaksinen sanoo, ettei fiktiivisistä asioista vääntämiseen kannata tuhlata aikaan, Taneli toteaa niiden olevan monille kuitenkin ihan todellisia asioita.
– Heillä on vankka kokemus uskonkysymyksistä ja ne ovat realisoituneet heidän elämässään. He ovat saaneet apua ylhäältä, kuten sanonta kuuluu. Eli eivät ne ole mitenkään fiktiivisiä asioita vaan realistisia asioita niille, jotka uskovat.
– Mutta ne, jotka eivät usko, eivät koe sitä samalla tavalla mielekkäänä eivätkä todellisina asioina.
Airaksinen haluaa tarkentaa, mistä tässä yhteydessä puhutaan.
”Post-ateismi on kannanotto kysymykseen uskontojen totuudesta ja rationaalisuudesta, ei siitä emotiivisesta kokemusmaailmasta, joka niihin liittyy.”
– Vaikka olenkin koulutukseltani psykologi Turusta, en halua ottaa kantaa siihen, minkälaisia ihmisten uskonkokemukset ovat ja millä tavalla he ovat saaneet apua ja keneltä. Nimenomaan post-ateismi on kannanotto kysymykseen uskontojen totuudesta ja rationaalisuudesta, ei siitä emotiivisesta kokemusmaailmasta, joka niihin liittyy.
Hän sanoo, että muutenkin ateismin käsite on nykyään kauhean vaikea. Ennen oli helpompaa: jos luterilainen ei uskonut luterilaisuuteen, oli ateisti. Muslimitkin tuomittiin ateisteiksi.
Löytyykö Jumalan olemassaololle perusteita?
Kortelainen kysyy, mitä perusteita on löydettävissä sille, että on olemassa persoonallinen Jumala. Vai löytyykö niitä lainkaan – kokemuksen lisäksi.
– Totta kai Jumalan olemassaoloa voidaan myös rationaalistisesti pyrkiä argumentoimaan. On perinteisiä argumentteja: ontologinen argumentti, kosmologisen argumentti ja suunnitteluargumentti, Matti Taneli listaa.
Hän esittelee suunnitteluargumenttia, joka lähtee siitä, että maailma näyttää olevan aika suunnitellun näköinen ja järjestyksessä.
– Ehkä se ei ole mennyt sattumalta järjestykseen. On ihan mielekästä ajatella, että joku on järjestänyt tämän maailman sellaiseen järjestyksen, kuin se nyt on. Ihan mielekäs vaihtoehto on sitten Jumala, joka on luonut maailman ja laittanut tämän maailman järjestykseen.
– Sitten on esimerkiksi moraalinen argumentti, mitä Immanuel Kant puolustaa aika pitkälti. Maailmassa on paljon pahuutta, jotkut ihmiset tekevät todella järkyttävän pahoja tekoja. Jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua.
Airaksinen sanoo, että ei riitä uskonnossa, että maailma on luotu tällaiseksi.
– Jos mennään tätä reittiä, joudumme päättelemään näistä aksioomista, että Jumala on kaikki hyvä ja kaikki kykenevä ja totta kai hän on silloin luonut parhaan mahdollisen maailman. Jos hän olisi luonut huonomman maailman, niin hän olisi huono Jumala. Ja kuitenkin vahva kokemus on semmoinen, että ei tämä voi olla paras mahdollinen maailma.
Airaksinen kertoo keskiaikaisista uusplatonisteista ja gnostilaisista, joiden mukaan tämä maailma on pahan demonin laatima pahin mahdollinen maailma. Ja ihmisen täytyy yrittää hyvillä töillä ja rukouksella ja puhdistautua ja päästä eroon tästä maailmasta.
Raamatun luomiskertomus on ”söpö tarina”
Timo Airaksinen kirjoittaa tietokirjassaan ”Lukea, kirjoittaa, ymmärtää”, että Raamatun luomiskertomus on söpö tarina, jota monet pitävät totena. Hän vertaa sitä Kalevalaan ja toteaa, että yleensä totuus liitetään historian tapahtumiin eikä myyttiin. Kai Kortelainen kysyy, millä perusteella luomiskertomus on Airaksisen mukaan myytti?
– No pitääkö tuohon vastata vai saako hihitellä, kuten post-ateisti hihittelee tämmöiselle kysymykselle? Sehän on erään Lähi-idän paimentolaiskansan tarustosta otettu eli kertomus, joka on nostettu myyttiseen asemaan täällä karussa pohjolassa.
Matti Taneli muistuttaa, että sana myytti tarkoittaa arkikielessä epätotta ja uskonnollisessa terminologiassa ja uskontotieteessä se tarkoittaa kertomusta tai tarinaa, johon uskotaan ja jota pidetään totena.
”No pitääkö tuohon vastata vai saako hihitellä, kuten post-ateisti hihittelee tämmöiselle kysymykselle?”
– Totta kai näillä erilaisilla myyteillä on yhtäläisyyksiä, mutta se ei millään tavalla tarkoita sitä, että joku niistä olisi virheellinen tai kaikki niistä olisivat virheellisiä.
Taneli haluaa keskustella päivän teemasta, uskonnosta ja uskonnottomuudesta. Hänelle eivät vielä selvinneet Airaksisen näkemykset sitä, että tämä pitää uskonnollisia näkemyksiä ja kristinuskon näkemyksiä lapsellisina tai jopa mielettöminä.
– Kyllähän silloin otat aika vahvaa kantaa esimerkiksi minun omaan näkemykseeni. Oletko tullut ajatelleeksi, että niillä on myös vankka perusta? Taneli kysyy ja viittaa esimerkiksi Immanuel Kantiin ja Tuomas Akvinolaiseen.
– Kant sanoo, että filosofia ei voi todistaa Jumalan olemassaolosta sitä eikä tätä. Se jää uskon asiaksi, Airaksinen vastaa.
Hän kyllä kertoo myös vuonna 1750 kuolleen George Berkeleyn jumalatodistuksesta. Tämä sanoi, että Jumala on olemassa ja se on ilmeisin ja varmin kaikista mahdollisista tosiasioista. Jumalan olemassaolon avulla todistetaan sitten muita asioita, mutta Jumalan olemassaoloa ei tarvitse todistaa.
– Aivan loistavaa, Taneli sanoo ja toteaa, että kyse on perususkomuksesta.
– Niin joillekin on, mutta ei kaikille, Airaksinen täydentää.
Miten filosofi Timo Airaksisen ja kasvatustieteilijä-pappi Matti Tanelin välinen vauhdikas debatti päättyi? Miksi Airaksinen kirjoitti kirjan Dalai Lamasta? Mikä on teologian ja filosofian suhde? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana lauantaina 16.3. klo 11 jälkeen tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
