Kirjoittanut
Miten kuva Jumalasta on kehittynyt ja kuinka siihen on tullut vaikutteita muiden kulttuurien jumalista? Uutuuskirja Jumalan synty tutkii asiaa uskontotieteilijöiden näkökulmasta. Apologi pitää kirjan päätelmiä jopa salaliittoteoriamaisina.
Tänään julkaistun suomalaisten teologien kirjoittaman teoksen Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia (Otava) sanotaan olevan ensimmäinen suomalaisten teologien aiheesta kirjoittama yleistajuinen teos. Kirja esittelee Jumalan värikästä varhaishistoriaa ja kuvaa sitä, miten muinaisesta myrskynjumalasta kehittyi kaikkivaltias Jumala ja juutalaisesta opettajasta tuli ylösnoussut Kristus ja Jumalan Poika.
Radio Dein Viikon debatissa keskiviikkona 19.3.2025 kirjasta oli keskustelemassa yksi sen kirjoittajista, Ville Mäkipelto, joka on psykologi, teologian tohtori ja suosittu tubettaja. Mäkipelto muistetaan hyvin edellisestä kirjastaan Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023), jonka hän kirjoitti yhdessä Paavo Huotarin kanssa. Uutuuskirjan muut tekijät ovat eksegetiikan yliopistonlehtorit Juha Pakkala ja Raimo Hakola.
Keskeinen kysymys debatissa luonnollisesti on, miten Jumala syntyi.
– Pitkän prosessin tuloksena, Mäkipelto kiteyttää.
Studiossa hänen kanssaan oli debatoimassa filosofian ja apologian maisteri, Opiskelija- ja Koululaislähetyksen apologi eli uskon puolustaja Aleksi Markkanen. Voidaanko Jumalasta sanoa jotain varmaa? debatin juontaja Mari Turunen kysyy.
– Jotain varmaa? Jotain hyvin todennäköistä, Hän on luultavimmin olemassa, Markkanen vastaa.
Mitä juutalaisuus on lainannut muista kulttuureista?
Millainen on sitten kirjan lupaama Jumalan värikäs varhaishistoria? Mäkipelto kertoo, että kirjassa käydään läpi juutalaisuuden ja kristinuskon jumalakäsityksen varhaisimpia vaiheita historiantutkimuksen näkökulmasta: miten näiden uskontojen juurilla ihmisten käsitykset jumalista ja Jumalasta ovat muuttuneet ja eläneet. Tekijät ovat etsineet, voidaanko historiasta hahmottaa jonkinlaista yleistä linjaa.
– Hyvin vaikea tutkimuksen ala, johon liittyy paljon epävarmuutta, kirjailija tunnustaa. Mäkipellon mukaan paljon varmaa ei voida sanoa, mutta paljon kiinnostavaa voidaan kyllä esittää.
Pohjana Jumalan synnyn ymmärtämiselle Mäkipelto pitää muinaisen Lähi-idän kontekstin ymmärtämistä. Mikä on maailma, mistä juutalaisuus on pikkuhiljaa kehittynyt ja ponnistanut, minkälainen jumalamaailma muinaisen Levantin alueella on ollut? Hän puhuu Välimeren itäpään alueesta, missä nykyään sijaitsevat Israel, Palestiina, Syyria, Jordania ja Libanon.
– Minkälaisia kulttuureja sieltä tunnetaan ja miten mahdollisesti juutalaisuus on niistä lainannut ja kehittynyt? Ja sitten tietenkin myös se, miten Raamattua voitaisiin ikään kuin perata kriittisesti ja nähdä, minkälainen se on historian lähteenä, Mäkipelto listaa kysymyksiä.
Jumala oli mukana jumalten kokouksessa
Jumalan synty -kirjassa esitetään ajatus muinais-israelilaisesta uskonnosta, joka syntyi ympäröivien monijumalaisten kulttuurien keskuudessa. Ajatus on, että juutalaisuus olisi muovautunut vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen eli 500-luvulla ennen Kristusta. Mari Turunen kysyy, riittääkö se tulkintaan, että myös Raamatun Jumala olisi monijumalaisen hierarkian yksi osa.
Mäkipellon mukaan asiasta on paljon viitteitä. Raamatun esimerkeistä hän mainitsee Psalmin 82, jonka alussa Jumala astuu esiin jumalten kokouksessa, tai viidennen Mooseksen kirjan luvun 32 varhaisempien käsikirjoitusten paljastaman kohtauksen, jossa korkein jumala jakaa kansojen rajat ja yksi näistä jumalan pojista on Jahve.
– Eli tässä näytettäisiin tehtävän jako Eeli-jumalan ja Jahve-jumalan välille.
Mäkipelto pitää haasteena sitä, että kaikki tekstit on toimitettu kokoon melko myöhään.
– Myöhäisempi historiallinen konteksti vaikuttaa siihen, miten Jumalasta puhutaan, hän sanoo.
Kirjoittajat vetävät salaliittoteoriamaisia näkemyksiä
Aleksi Markkanen arvostelee uuden kirjan tekijöitä ja sanoo, että heillä on Vanhan testamentin osalta keskeinen teesi, että israelilaisten Jumala on kopioitu ympäröivistä myrskyn, auringon, sodan ja ”oikeastaan ette oikein osaa päättää, että mistä” jumalasta. Apologi Markkanen kuvailee, että on löydetty paljon herkullisia vaihtoehtoja, mutta kun ne lyödään yhteen, saadaan hyvä ”amalgaami”.
– Mua hämmentää tässä menetelmällisesti se, että nämä tekstit, jotka meillä on primäärilähteinä tuolta ajalta, vaikka ne onkin myöhemmin toimitettu, niin ne ohitetaan ja vedotaan muutamaan tämmöiseen ostrakonin ruukunsirpaleeseen, löydettyyn patsaaseen tai piirtokirjoitukseen. Toimitaanko tällä tavalla minkään muun muinaisen kulttuurin kanssa?
– Tilannehan on se, että arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että Israelin ja Juudan alueella harrastettiin synkretististä uskontoa, että oli monista jumalista aineksia ja palvottiin välillä sitä, välillä tätä, välillä Jahveakin. Se vastaa sitä, mitä meillä Vanhan testamentin tekstin kuvaa: siellä kerrotaan, että kaiken aikaa erämaavaelluksen aikana oli ongelmana se, että ei oltu uskollisia sille yhdelle Jumalalle, Markkanen kertoo.
”Miksi Jahven palvontaa pidetään kehityksen tuloksena ja Baalin palvontaan sortumista rappeutumisen tuloksena?”
Hän kysyy, että Jos Levantin alueelta löydetään joko israelilaisten tai kanaanilaisten puolelta osoituksia, että on palvottu sekä Jahvea että Baalia, niin miksi Jahven palvontaa pidetään kehityksen tuloksena ja Baalin palvontaan sortumista rappeutumisen tuloksena?
– Ohitetaanko minkään muun kulttuurin kohdalla kaikki tekstit, jotka meillä on, ja vedetään salaliittoteoriamainen näkemys, että ne on myöhemmin pahantahtoisesti retusoitu uusiksi ja hyvin ovelasti, mutta sitten kuitenkin niin typerästi ja kömpelösti, että siellä on tämmöisiä salaliittoteoriamaisia vihjeitä, joista me voidaan saada selville, että ei ne oikeastaan näin uskoneetkaan?
Mäkipelto kommentoi, että Markkasen käyttämä ”salaliittoteoriamainen” on erikoinen retorinen sanavalinta.
– Puhutaan kuitenkin siis Vanhan testamentin eksegetiikasta ja tutkimuksesta, mikä on hyvin vakiintunutta. Jos katsot mitä tahansa kansainvälisiä vaikkapa Vanhan testamentin kunnollisia johdantoteoksia, niin varsinaisesti välttämättä mitään yllättävää meidän kirjasta ei silloin löydy.
Historioitsija ei ota kantaa, onko Baal hyvä vai paha
Mari Turunen pohtii, että uudessa kirjassa esitetään myönteisessä valossa asioita, jotka moni Raamatun lukija on tottunut lukemaan huonona asiana tai kansan rappiona. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan, että Jahve ja Asera olisivat olleet jumalapari tai että ensimmäisessä temppelissä olisi ollut Jahven patsas, jota oltaisi olisi käyty palvomassa. Vaikka Ville Mäkipelto toteaa, ettei tällaista patsasta kuitenkaan ole koskaan löydetty, se ei estä häntä kertomasta tätä tarinaa. Millaisia perusteita tälle on?
– Ensinnäkin, että se yllättää peruslukijaa, että nyt esitetäänkin ikään kuin myönteisessä valossa nämä muut jumalat, niin sehän johtuu ihan siitä, että tämän kirjan näkökulma on uskontohistoriallinen, Mäkipelto perustelee.
Hän selventää, että kirja on kirjoitettu uskontotieteilijän näkökulmasta, ja silloin ei oteta kantaa siihen, ovatko jumalat hyvä vai huono asia. Kun joku Raamatun kirjoittaja on pitänyt huonona Baalin palvontaa, ei tarkoita sitä, että historioitsijat ottaisivat samalla tavalla kantaa asiaa.
”Kirja on kirjoitettu uskontotieteilijän näkökulmasta, ja silloin ei oteta kantaa siihen, ovatko jumalat hyvä vai huono asia.”
– Jahven patsas on teoria, niin kuin sanottu. Eli meillä ei ole säilynyt sitä ensimmäistä temppeliä, Mäkipelto toteaa.
Hän sanoo, että tarjolla on vain myöhäisempiä Raamatun kirjallisia kuvauksia, ja patsaan olemassaolo on päätelty esimerkiksi siitä, että muinaisessa Lähi-idässä jumalilla oli patsaita temppeleissä. Lisäksi Vanhassa testamentissa on Jahven kehollista kuvaamista: kuvaillaan sitä, miten Jahven kasvoja katsellaan tai puhutaan Jahven jaloista.
– Se on ikään kuin näistä vihjeistä luotu teoria ja hypoteesi.
Markkanen pitää teoriaa kaukaa haettuna.
– Minulle tuli eilen postissa paksu Vanhan testamentin johdantoteos. Aukaisin sen Samuelin kirjan neljännen luvun kohdalta, niin siellä todettiin, että liiton arkku, jota kirjassa esitetään tämmöiseksi kantotuoliksi, jossa patsasta raahattiin ympäriinsä, niin täällä todetaan, että arkki oli Jahven näkymätön valtaistuin. Tyhjien valtaistuimien käyttö oli laajalle levinnyttä antiikin maailmassa.
Markkanen korostaa, että istuin oli tarkoitettu jumalille tai kuninkaallisille, kun nämä olivat paikalla, ja se ei millään tavalla edellytä, että siinä olisi pitänyt olla patsas päällä.
– Te välillä ymmärrätte keholliset kuvaukset antropomorfismeiksi, eli ilmaistaan jotakin Jumalasta puhumalla hänen huulistaan, kasvoistaan tai käsistään, ojennetusta käsivarrestaan. Ja välillä vedetään sitten hyvin konkreettiseksi. Jos tälle linjalle lähdetään, että me ei tämmöisiä kielikuvia enää kyetä ymmärtämään asioiden selkeyttämiseksi, niin väitän, että sillä Jahven patsaalla oli myös siivet, koska Psalmeissa on kuvauksia siitä, miten hän sulillaan sinua suojaa, Markkanen maalailee.
Mikä oli Aseran rooli temppelissä ja oliko hän Jumalan puoliso? Mitä oletuksia vaatii Jahve yksin -käsite? Miten Jeesuksesta tuli Jumalan Poika? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 22.3. klo 11 tai uusinnan jälkeen Dei Plus -palvelusta.
