Kirjoittanut
Pahojen henkien karkottaminen puhuttaa. Radio Dein Viikon debatissa todettiin asian olevan todellinen: demoneita on ja Jumalan apua niihin on saatu, mutta myös mielenterveyden ongelmat pitää tunnistaa ja niistä ohjata nopeasti hoitoon.
Eksorkismi eli pahojen henkien karkottaminen on noussut puheenaiheeksi sekä kirkossa että myös mediassa. Lisäväriä julkiselle keskustelulle ovat tarjonneet muun muassa iltapäivälehdet ja sosiaalisen median monet kommentoijat.
On sanottu, että kyseessä on kutenkin melko marginaalinen ilmiö. Radio Dein Viikon debatin juontaja Kai Kortelainen halusi vierailtaan arviota siitä, minkä verran eksorkismiin törmääviä tilanteita Suomessa todella on. Aiheesta olivat 11.1.2024 keskustelemassa pahoja henkiä ulos ajava raamattukouluttaja ja rovasti Eero Junkkaala sekä seurakuntapastori ja Helsingin yliopiston dosentti Kari Kuula.
Eero Junkkaala ei suostu sanomaan lukuja autettavien määristä, mutta hänen mukaansa työn yhteydessä on kohdattu monia ihmisiä, ei vain yhtä tai kahta.
– Se todellisuus on olemassa, että ihminen on voinut sotkea elämänsä perusteellisesti näiden demonien kanssa.
Junkkaala muistuttaa, että kukaan ei lähde varta vasten demonien kanssa leikkimään. Ihmiset lähtevät leikkimään okkultismin, spiritismin, noituuden ja magian kanssa.
– Sitten sieltä voi tarttua elämään semmoista, joka ei lähde ihan tavallisella Isä meidän -rukouksella. Usein muuten lähtee sillä, mutta jos ei lähde sillä, niin sitten tarvitaan vähän vahvempia lääkkeitä, Eero Junkkaala kertoo.
– Tätä ilmiötä on ja sitä me kohtaamme ja me tiedämme, että siinä Jeesus auttaa. Ja meidät on kutsuttu tätä tekemään.
”Me sanomme, että me rukoilemme ja katsomme, miten Jumala tässä toimii. Ja yleensä hän toimii.”
Mitä Junkkaalan mainitsemat vahvemmat lääkkeet ovat? Hän muistuttaa ”varmuuden vuoksi”, että eksorkismilla tarkoitetaan riivaajien ulosajamista, mutta se on aivan eri asia kuin mieleen tulevat elokuvien tilanteet, esimerkiksi Manaaja-elokuvasta.
– Tässä on kysymys rauhallisesta rukoushetkestä, jossa keskustellaan ihmisen kanssa, otetaan hänet vakavasti ja suhtaudutaan häneen kunnioittavasti. Eikä sanota, että hänessä on riivaaja – sitä me emme tiedä. Me sanomme, että me rukoilemme ja katsomme, miten Jumala tässä toimii. Ja yleensä hän toimii, Junkkaala kertoo.
Hän sanoo, että riivaajan lähtemisen näkee parhaiten ihminen itse, mutta myös Junkkaala on muutoksen huomannut. – Sen näkee ihmisen silmistä, joihin tulee rauha ja vapaus .
Auttamistilanteissa ei pidä lähteä auttajan tulkintaan
Kari Kuula pitää tärkeänä Junkkaalan tavoin, että näissä tilanteissa otetaan huomioon ihmisen tilanne.
– Se on kaikissa hengellisissä kohtaamisissa lähtökohta, että otetaan vakavasti ihmisen kokemukset. Niin Jeesuskin teki ja auttoi ihmistä siinä hädässä, missä hän on, Kuula perustelee.
– Eikös sitä pidetä yleensä mestaroimisena, että ihminen tulee oman hädän kanssa auttajien luokse, ja sitten auttajalla on ihan oma juttu, ihan oma teoria, jonka kautta hän paketoi ja määritteleekin sen autettavan. Eikä hän kuule, mikä se autettavan oma tie ja autettavan oma kokemus on.
Kuula sanoo, että kun Eero Junkkaala ja hänen kanssaan toimiva Lea Kujanpää ovat tekemisissä outojen ilmiöiden kanssa, on tärkeää kuulla, että he ottavat vakavasti näiden ihmisten kokemuksen ja ovat kriittisiä ihmisiä, jotka eivät heti hyppää siihen ääripäähän ja syvään päähän.
”On tärkeää kuulla, että he ottavat vakavasti näiden ihmisten kokemuksen ja ovat kriittisiä ihmisiä.”
– Sivullisen on houkuttelevaa hypätä omaan tulkintaan. Sivullisen, joka ei ymmärrä tätä aihepiiriä, on hirveän helppo lopettaa ilmiön kuvailemisen kuunteleminen ja ratkaista itseä hämmentävä asia sillä, että esittää jonkun psykologisen tulkinnan asiasta, Kuula sanoo.
Hänen mukaansa kirkossa on ”aika hauskakin” teologinen perinne ja tämänpuoleistava tulkintatapa kaikille Raamatun ihmeille, joissa esimerkiksi Jeesuksen kävely vetten päällä johtui matalasta vedestä ja mykän parantuminen johtui vain mykkäkoulusta.
– Se tuo vaikean asian hallittavamman tuntuiseksi. Semmoinen pikkunäppärä psykologisointi tyydyttää vain lyhyen aikaa ajattelijaa ja etsijää. Se on vain semikriittistä, puolikriittistä. Kriittinen ajattelija suhtautuu kriittisesti myös omaan lähtökohtaansa ja miettii, voisiko tässä sittenkin olla vähän enemmän kyseessä. Etenkin kun tolkun ihmiset puhuvat tästä asiasta.
Tärkeää tunnistaa mielenterveyden ongelmat
Kai Kortelainen sanoo, että katolisessa kirkossa riivaajien ulosajaminen on nykyäänkin melko arkipäiväistä puuhaa ja osa kirkon toimintaa. Siitä löytyvät omat osionsa ja ohjeensa myös katolisesta kirkkokäsikirjasta. Tarvitaanko samanlaisia ohjeita lisää evankelis-luterilaiseen kirkkoon?
– Kyllä se hyödyttäisi ja selkeyttäisi. Sehän edellyttäisi myös aiheen teologista ja pastoraalista tutkimusta. Mutta pitkän matkan päässä on kyllä se, että meillä kirkkokäsikirjassa olisi myös eksorkismin kaava olemassa, Kuula arvelee.
Hänen mukaansa on tärkeä pointti huomata, että asialle todella on olemassa oleva pastoraalinen käytäntö isoissa sisarkirkoissa.
Katolisen kirkon katekismuksessa jäsennellään, että mielenterveyden asiat ovat aivan eri asia kuin riivaajahenkien tuottamat piinat. Kortelainen kertoo, että ohjeen mukaan mielenterveysasiat hoidetaan psyykkisen terveydenhuollon puolella. Henkimaailman asiat ovat jotain muuta, mutta silti ne ovat todellisia ja niissä kannattaa kääntyä papin puoleen. Kortelainen kysyy, mistä voi erottaa mielenterveyteen liittyvät sairaudet pahojen henkien vaikutuksesta syntyneestä ihmisten ahdistustilasta?
– Tätähän meiltä usein kysytään, Junkkaala sanoo. Hän kertoo kuulleensa varoituksia mielenterveysasiantuntijoiden tontille menemisestä.
– Me erotamme niitä sen verran, kuin tavallinen tolkullinen vähän kouluja käynyt suomalainen ylipäätänsä voi erottaa. Näyttääkö joku täysin psykoottiselta vai onko hän jollain tavalla jalat maassa? Jos näyttää siltä, että on kysymys ilmeisestä mielenterveysongelmasta, tietenkin me sanomme, että terveydenhuollon piiriin nopeasti, Junkkaala kertoo.
– Katolisilla on tästä pitkä traditio ja ymmärrys. Ja me ollaan aika paljon ammennettu oppia sieltä, koska se kirkon osa on tätä asiaa harjoittanut. Jostain kumman syystä se on luterilaisuudessa jäänyt sivulle.
Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 13.1. klo 11.05 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
