Kirjoittanut
Uusmaalainen peruskoulu perui barokkikonsertin uskonnollisten viitteiden vuoksi. Ovatko barokkimusiikki ja jouluevankeliumi suomalaiskoulujen sensuurilistalla? Sitä kysyttiin Radio Dein Viikon debatissa keskiviikkoaamuna 13.11.2024.
Juontaja Kai Kortelainen oli kutsunut debatisteiksi Esa Ylikosken, joka on Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtaja ja Vapaa ajattelija -lehden päätoimittaja, sekä Heikki Vestmanin, joka on eduskunnan perustuslakivaliokunnan kokoomuslainen puheenjohtaja.
Debatisteja puhuttivat Kirkkonummella viime viikolla peruutettu barokkikonsertti sekä aiemmin Hämeenlinnassa rahallisiin korvauksiin johtanut koulukonsertti. Kirkkonummelaiseen peruskouluun oli äskettäin kutsuttu esiintymään barokkiorkesteri ja kamarikuoro. Konsertin edustajan mukaan koulu ilmoitti sovitun esiintymisen peruuntumisesta, koska esitettävien teosten joukossa oli otteita Händelin Messias-oratoriosta, jonka sisältö on hengellinen. Kortelainen kysyy Ylikoskelta, onko Händelin musiikki vaarallista lapsille?
Ylikoski korostaa yleisesti, että Vapaa-ajattelijat ei ole kieltämässä mitään yksittäistä virttä tai mitään konserttia sinänsä.
– Tätä asiaa varmaan siellä koulussa sitten yhtäkkiä alettiin punnitsemaan tai pohtimaan uskonnonvapauden näkökulmasta tai uskonnottomuuden vapauden näkökulmasta. Joka tapauksessa perustuslain mukaan kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen – ja voidaan siitä ja sen soveltamisesta puhua laajemmin. Mutta nyt sitten, miten tällainen musiikkikonsertti tähän kysymykseen liittyy, niin siitähän nyt on ollut sitten hyvää tai huonoa keskustelua, Ylikoski pohtii.
”Pidän sitä, jopa näin kansanedustajan roolista käsin, tolkuttomana ratkaisuna.”
Heikki Vestman on sitä mieltä, että Händelin musiikki ei tietenkään ole lapsille vaarallista.
– Kysymyshän on kalliista länsimaisesta kulttuuriperinnöstä ja tietenkin aivan upeasta taide-elämyksestä lapsille. Pidän hyvin valitettavana, että tällaiseen ratkaisuun koulussa päädyttiin. Pidän sitä, jopa näin kansanedustajan roolista käsin, tolkuttomana ratkaisuna.
Barokkikonsertti ei ole kristinuskon harjoittamista
Heikki Vestman kertoo, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on nimenomaisesti arvioinut sitä, miten perustuslaissa turvatun uskonnonvapauden kannalta tulee suhtautua kouluissa tilaisuuksiin, joissa on uskontoon viittaavia elementtejä, mutta jotka toisaalta ovat joko suomalaista tai länsimaista kulttuuriperintöä tai traditiota. Hän sanoo, että tällaisia tilaisuuksia ei ole pidetty perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä uskonnonvapauden kannalta ongelmallisina.
– Yleisellä tasolla voi sanoa, että perustuslakivaliokunta on nimenomaan selkeästi linjannut, ettei perustuslaista tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä johdu vaatimusta poistaa koulun toiminnasta kaikkea uskontoon viittaavia elementtejä sisältävää ainesta.
– Ihan yleisen elämänkokemuksenkin perusteella ja itse kristittynä uskallan todeta, että tällaisessa barokkikonsertissa ei ole kysymys kristinuskon harjoittamisesta, Vestman toteaa.
”Joulujuhla tai kevätjuhla voi olla tällä mausteella.”
Kelpaako perustuslakivaliokunnan linjaus vapaa-ajattelija Ylikoskelle?
– Siis siltä osin, että on säädetty, että yksittäinen virsi esimerkiksi koulun yhteisessä juhlassa ei tee koko siitä tilaisuudesta uskonnonharjoitustilaisuutta – eli joulujuhla tai kevätjuhla voi olla tällä mausteella. Mutta sitten taas vaikka joulukirkko tai kevätkirkko eli siis kirkollinen jumalanpalvelus, koululaisjumalanpalvelus, niin sehän on selkeästi uskonnollista tilaisuutta. Se edellyttää sitten taas vastaavasti vaihtoehtoista ohjelmaa, Ylikoski erittelee.
Hän sanoo, että näiden määritelmien kohdalta käytäntö kouluissa ei aina pelaa. Kymmenet vanhemmat ja huoltajat ovat tehneet vuosien varrella ja viime vuosina enenevästi kanteluita aluehallintovirastoon ja yhdenvertaisuusvaltuutetulle.
Koulu ei ollut hiffannut Simojoen uskonnollisuutta
Ylikoskella on selvä kanta Hämeenlinnan tapahtumiin.
– Tämä Hämeenlinnan tapaus, joka tässä oli taustalla, johtui Pekka Simojoen konsertista. Koulu ei ollut ”hiffannut”, minkä Pekkakin on sanonut, että hänen konserttinsa ovat uskonnollisia. Sitten laillisuusvalvojat katsoivat, että ilman muuta olisi pitänyt järjestää vaihtoehtoista ohjelmaa – rehtori ja opetustoimenjohtaja myös myönsivät sen.
Ylikoski myöntää, että asiat ovat tulkinnanvaraisia. On tulkittu, että Pekka Simojoen konsertti on uskonnon harjoittamista, mutta Opetushallituksen tulkinnan mukaan esimerkiksi Händelin Messias-oratoriota ei katsota uskonnolliseksi tilaisuudeksi, vaikka sen sisältö on Ylikosken mukaan hyvin julistuksellista.
Händelin Messias-oratoriota ei katsota uskonnolliseksi tilaisuudeksi, vaikka sen sisältö on Ylikosken mukaan hyvin julistuksellista.
Hämeenlinnan tapauksessa paikallisessa koulussa oli parin vuoden aikana kolme tilaisuutta, joissa yksi oli Pekka Simojoen konsertti ja lisäksi oli esimerkiksi kuoron esiintyminen. Näistä tuohtui yksi uskonnottoman alakoululaisen lapsen äiti, joka teki asiasta kantelun. Kaupunki päätti antaa lapselle 1 500 euron korvauksen uskonnolle altistumisesta. Miltä tämä kuulostaa, Kortelainen kysyy.
Heikki Vestman sanoo, ettei lähde ottamaan kantaa toimivaltaisten viranomaisten tekemiin ratkaisuihin eli hämeenlinnalaisen lautakunnan ratkaisuun. Hän kertoo, ettei ole myöskään yksityiskohtaisesti asiaan liittyviin tosiseikkoihin perehtynyt.
Kirkkonummen tapauksesta hän toteaa kuitenkin, että Opetushallitus on julkisuudessakin todennut, että heidän perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntöön perustuvaa ohjettaan on kyseinen koulu ylitulkinnut.
– Haluan korostaa sitä, että perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan on erotettava tilaisuudet, joissa on kysymys uskonnon harjoittamisesta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset. Ja tällaisten tilaisuuksien osalta täytyy totta kai ottaa huomioon indoktrinaatiokielto ja julkisen vallan neutraliteetin vaatimus.
– Ja tämä edellyttää sitä, että jos tämmöisiä uskonnon harjoittamiseksi katsottavia tilaisuuksia koulussa järjestetään, niin niiden ajankohdasta tulee tiedottaa etukäteen ja huolehtia, että jokaisella on mahdollisuus olla osallistumatta niihin tilaisuuksiin ja myös järjestää korvaavaa ohjelmaa, kansanedustaja sanoo.
Ennen koulupäivä alkoi virrellä ja rukouksella
Vestman muistelee omia alakoulun ohjelmia 1990-luvun alusta.
– Meillä oli päivänavauksia säännöllisesti. Ne olivat arvokkaita tilaisuuksia, ja itse koin ne hyvin, hyvin tärkeiksi. Mutta kieltämättä silloin ei toiminut se, että niille, jotka olivat uskonnottomia tai eivät muista syistä halunneet näihin osallistua – mahdollisuus olla osallistumatta jo silloin tarjottiin – he käytännössä istuivat jossain luokassa ilman vaihtoehtoista ohjelmaa.
Kai Kortelainen muistelee Vestmanin tavoin omia kouluaikojaan 1980-luvun alakoulussa, jossa jokainen aamu aloitettiin sillä, että noustiin pulpetin reunalta ylös, opettaja astui urkuharmonin ääreen ja säesti virren. Eikä siinä kaikki, veisatun virren jälkeen vielä rukoiltiin. Juontaja kysyy Ylikoskelta, onko tämä altistunut uskonnolle omina kouluaikoinaan ja kokenut sen vahingollisena.
Ylikoski sanoo, että kyllä toiminta hänen kouluaikanaan indoktrinoivaa eli iskostavaa oli eli sama kuvio oli hänen voimassa ennen 1980-lukua.
– Vasta vuonna 1985 tuli elämänkatsomustieto opetuksellisesti paremmaksi vaihtoehdoksi, hän kertoo.
Vestman: ymmärrän, että kanteluita tehdään
Kanteluita koulujen tilaisuuksista tehdään entistä enemmän. Joskus käy myös niin, että yhden oppilaan vanhemman tekemän kantelun vuoksi koko luokka joutuu luopumaan vaikkapa pääsiäispolusta tai konsertista. Miten Heikki Vestman kokee asian kristittynä ja kouluikäisten lasten isänä?
– Ajattelen myös isänä niin, että jokaisella vanhemmalla on oikeus ja itse asiassa velvollisuus pyrkiä pitämään huolta omasta lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan ja siitä, että hänen oikeutensa toteutuvat. Joten siitä näkökulmasta ymmärrän sitä, että tällaisia kanteluita tehdään tilanteessa, jos lapsen oikeuksia ei toteuteta, siis oikeutta negatiiviseen uskonnonvapauteen.
”Toivon, että lasteni kouluarjessa näkyy koko länsimaisen sivistyksen ja kulttuurin kirjo.”
Vestman muistuttaa, että on koulutuksen järjestäjän, siis koulun ja rehtorin vastuulla, että ei tehdä ylitulkintoja, joilla rajoitetaan muiden oikeuksia tai laajennetaan esimerkiksi oikeusasiamiehen tekemiä tulkintoja uskonnon harjoittamisesta.
– On erittäin tärkeätä, että myös lasten sivistykselliset oikeudet toteutuvat. Itse toivon, että lasteni kouluarjessa näkyy koko länsimaisen sivistyksen ja kulttuurin kirjo, ja heillä on mahdollisuus siihen perehtyä ja sitä kautta liittyä siihen kulttuuriperintöön, joka on meille niin kallis.
Kortelainen pyytää Ylikosken laittamaan käden sydämelle ja kertomaan, tuntuuko kanteluissa ikinä olevan liian ylisensitiivistä uskontoherkkyyttä.
– No en sanoisi, Ylikoski toteaa.
Hän muistuttaa, että vanhemmilla on oikeus kanteluun, ja Suomessa ei ole ryhmäkanneoikeutta. Hän huomauttaa, että kysymyksellä yritetään luoda vaikutelmaa, että on yksi vastaan kaikki.
– Kysymyshän ei ole siitä. Jos ongelmia on, niin se on silloin myös yksi oikeastaan kaikkien puolesta, jotta oikeustila vallitsisi.
Kannustavatko vapaa-ajattelijat ihmisiä kanteluiden tekoon? Miksei Suvivirsi riitä, vaan mennään myös kevätkirkkoon? Voisivatko aamunavauksia pitää muutkin kuin seurakunnat? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana lauantaina 16.11. klo 11 tai katso Dei Plus -palvelusta tai Radio Dein YouTube-kanavalta silloin kuin sinulle sopii.
