Kirjoittanut
Syntymäkuuro aviopari Aila ja Pekka Viinikainen saivat hyvän elämän, koska kuurojen asema parani ratkaisevasti heidän nuoruudessaan.
Tiesitkö, että vielä joitain vuosikymmeniä sitten Suomessa kuuroja steriloitiin ja heiltä kiellettiin avioliitto? Tai että kuuroja yritettiin pakottaa puhumaan ja heiltä kiellettiin viittomakieli?
Kuopion keskustassa, Vanhassa pappilassa, saan hetken kurkistaa kuurojen todellisuuteen. Tapaan Aila ja Pekka Viinikaisen, jotka ovat olleet syntymästä saakka kuuroja.
Mukana on kaksi viittomakielen tulkkia sekä diakonissa Raija Hallikainen Siilinjärveltä, joka on mukana säännöllisesti kuuroille järjestettävissä seurakunnan tilaisuuksissa. He opettavat minulle viittomakieltä: opettelen esimerkiksi viittomaan siunauksen toivotuksen ja kertomaan sormiaakkosilla nimeni.
Saan kuulla alusta asti heidän tarinansa. Ailan lapsuudenperheestä yksi veli on kuuro. Myös Ailan isän puolen suvussa oli joitain syntymäkuuroja. Viinikaisten lapsuudessa ja nuoruudessa viittomakielen taitajia oli vain muutamia.
– Minun enoni osasi viittoa. Oli hienoa, että hänen kanssaan pystyin kommunikoimaan, Aila kertoo.
Eno oli menettänyt kuulonsa lapsena vakavan tulehdussairauden seurauksena.
Äidin ja isän kanssa Aila viittoi yhteistä ”kotikieltä”, joka oli lähinnä asioiden osoittelua. Kuuroudesta huolimatta pelit ja leikit sujuivat isossa perheessä sisarusten kanssa. Aila lähetettiin Ouluun kuurojen kouluun. Vapaa-ajalla isommat koululaiset opettivat nuorempiaan viittomaan, vaikka se oli oppitunneilla kielletty.
Aila koki hämmentävänä opetuksen, josta hän ei ymmärtänyt mitään. Puhumista yritettiin opettaa väkisin. Aikaa, jolloin kuuroille yritettiin opettaa äänteitä puheterapian keinoin, kutsutaan oralismiksi. 1960-luvun alkupuolella siitä luovuttiin.
Hiljainen mutta väkevä rakkaustarina
Pekka Viinikainen oli syntyessään huonokuntoinen ja heiveröinen poikavauva, joka sai hätäkasteen. Myöhemmin perheen isä jäi leskeksi ja solmi toisen avioliiton.
– Minulla oli isän kanssa oma kieli ja merkit, joiden avulla ymmärsimme toisiamme, Pekka kertoo.
Poika pääsi Kuopioon kuurojen kouluun vuonna 1954 ja kävi sitä kahdeksan vuotta.
Minulla oli isän kanssa oma kieli ja merkit, joiden avulla ymmärsimme toisiamme.
Viinikaisten rakkaustarina sai alkunsa, kun he tapasivat Tampereella kuurojen urheilukisoissa.
– Totesimme, että kotimatka jatkuu samalla junalla, ja matkan aikana Pekka pyysi osoitettani. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän kirjoitti minulle ja kysyi, saisiko tulla tervehtimään minua Pieksämäelle, Aila muistelee.
Aila oli päässyt Pieksämäelle opiskelemaan kuurojen talouskouluun. Koululta piti kysyä lupa miehen vierailuun. Kun Ailan koulu päättyi, hän palasi Kolariin auttamaan kotitalon töissä. Pekka pyysi lupaa tulla käymään Kolarissa.
– Kolarin bussiasemalle tuli Pekka, jolla oli peräti kravatti kaulassa. Kaikki tuijottivat meitä, ja juorut alkoivat levitä, Aila kertoo.
Isä alkoi itkeä ymmärtäessään, että Pekka on Ailan poikaystävä.
– Isä ymmärsi, etten tulisi jäämään kotitilalle, kuten hän oli kuvitellut.
***
Miten Viinikaiset pääsivät naimisiin aikana, jolloin se oli kuuroille vielä kiellettyä? Entä miten kuurojen asema on parantanut, ja miten heidän asemaansa voisi edelleen parantaa? Koko artikkeli on luettavissa Uusi Tie -lehdessä.
