Kirjoittanut
Viisaus kehittyy elämänkokemusten kautta, mutta vain silloin, kun kokemuksia käydään läpi ja niistä opitaan, sanoo viisaustutkija Jenni Spännäri.
Usein viisaus yhdistetään vanhoihin ihmisiin, mutta nuorikin voi olla viisas ja vanha katkera. Ikäihmisillä on kuitenkin ollut nuorempiaan enemmän mahdollisuuksia ruokkia viisausmoottoria otollisia polttoaineilla. Vastoinkäymiset, mokat ja koettelemukset kartuttavat viisauspääomaa, mutta eivät automaattisesti.
Itävaltalainen tutkimusprofessori Judith Glück on tutkimuksissaan havainnut, että jos ihmisellä on liian tiuhaan kovia koettelemuksia, aikaa ei jää riittävästi palautumiselle ja reflektiolle. Tällöin myöskään viisaus ei kartu, vaan vaarana on katkeroituminen. Parhaimmillaan elämänkokemukset jalostuvat viisaudeksi.
Mitä viisaus sitten on? Spännärin mukaan monilla on ennakkoluuloisia käsityksiä aiheesta. Viisautta pidetään filosofisena ja vaikeasti määriteltävissä olevana aiheena, jota ei ainakaan tieteen keinoin voi tutkia. Itä-Suomen yliopistossa ja Åbo Akademissa tutkijana toimiva Spännäri kertoo, kuinka hän vuosia sitten osallistui kansainväliseen konferenssiin. Siellä hän kertoi joukolle teologian tutkijoita haluavansa viisaustutkijaksi. Se huvitti tutkijakollegoita.
– Viisaus on moniulotteinen käsite ja sille on olemassa useita määritelmiä.
Viisas tuntee rajansa
– Viisasta on ajattelu ja toiminta, joka luo mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monelle pitkällä aikavälillä, Spännäri kiteyttää.
Hän käyttää viisauden määrittelemiseen Floridan yliopistossa työskentelevän professori Monika Ardeltin kehittämää kolmiulotteista viisausmallia
Viisaus on eri asia kuin älykkyys, eikä sillä ole tekemistä ihmisen koulutustason kanssa. Myös kouluja käymätön voi olla viisas. Viisaus on tietoa ja taitoa. Viisas tietää paljon, mutta ymmärtää myös tietämisensä rajallisuuden ja hän on valmis tarkistamaan omia käsityksiään tarvittaessa. Hän suhtautuu tietoon samaan aikaan nöyrästi ja uteliaasti, ja on valmis oppimaan uutta.
Viisauteen kuuluu myös pohdinta. Se on halua ja kykyä reflektoida, mitä elämässä on tapahtunut, mitä tapahtumat merkitsevät ja mitä eletystä elämästä voi oppia. Viisas viisastuu virheistään. Hän uskaltaa katsoa oman kuplan ulkopuolelle ja kuunnella eri tavoin ajattelevia ihmisiä.
Myötätunto on viisauden kolmas ulottuvuus. Spännärin mukaan viisauteen kuuluvat aina myös myötätuntoiset teot, joiden kautta viisaus näkyy kanssaihmisille. Myötätuntoa on kyky kuunnella toista ihmistä.
Spännäri kertoo Ricca Edmondsonin tutkimuksesta Irlannin maaseudulla. Edmondson tutki karuissa ja köyhissä oloissa eläneitä ikäihmisiä, joille oli karttunut sosiaalista viisautta. ”Enhän minä mitään tiedä, minä vain kuuntelin”, maaseudun viisaat vanhukset sanoivat.
Myös kyky esittää oikeita kysymyksiä on tyypillistä viisaille ihmisille.
Raamatusta löytyy Spännärin mukaan paljon tukea viisaustutkimukselle. Vanhassa testamentissa viisauskirjallisuuteen luetaan Jobin kirja, Saarnaaja, Psalmit, Sananlaskut ja Laulujen laulu.
– Myös Uudessa testamentissa ja kirjeissä on paljon sosiaalisen viisauden ilmenemistä. Esimerkiksi Jaakobin kirjeen luvun 3 jakeissa 13-18 puhutaan viisaudesta.
Esimerkiksi erityisen viisaasta ihmisestä Raamatussa Spännäri nostaa varman päälle Jumalan pojan Jeesuksen, joka edusti maan päällä jumalallista viisautta.
Viisas anoppi antaa tilaa
Kun ihmisiä pyydetään nimeämään joku erityisen viisas ihminen, vastauksia on usein kahdenlaisia. Omasta elämänpiiristä saatetaan nimetä esimerkiksi oma vanhempi, isovanhempi tai appivanhempi. Joku, jolta on saanut kokea lämpöä ja ymmärrystä. Toiseksi ihmiset nimeävät yleisesti tunnettuja, esikuvallisia ihmisiä kuten Nelson Mandela tai äiti Teresa. Ihmisiä, jotka ovat olleet sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja tehneet pyyteettömästi jotain hyvää toisille ihmisille.
Tutkija Spännärin lähipiiristä löytyy viisas anoppi.
– Onni on omata viisas anoppi. Hän tietää tehneensä elämässään ratkaisuja, joita ei olisi kannattanut tehdä. Hän on toiveikas ja joustava. Ihminen, joka haluaa löytää hyvää toisista ihmisistä, eikä tuomitse. Hän ei jakele neuvojaan, mutta osaa esittää hyviä kysymyksiä.
Viisas ei ole se, jolla on eniten sanottavaa. Hän on sinut itsensä ja muiden kanssa. Viisaudessa yhdistyy avoimuus, lujuus ja lempeys.
Viisausmoottori tarvitsee polttoainetta
Viisaus kasvaa vaikeuksien kautta, ei niistä huolimatta. Tullakseen viisaaksi ihminen tarvitsee yleensä koettelemuksia. Mutta kaikkea ei tarvitse kokea itse. Myötätuntoinen kuuntelija kerää elämänkokemuspääomaa myös muiden ihmisten kokemuksista. Viisausmoottori voi löytää polttoainetta esimerkiksi kirjallisuudesta, elokuvista tai matkoilta. Ilman myötätuntoa ja avoimuutta ihminen, jonka elämä on soljunut eteenpäin vailla suurempia vastoinkäymisiä, voi ajatella koettelemusten kurittamasta ihmisestä, että ongelmat ovat tämän omaa syytä.
– Toisaalta on hyvä muistaa, että ihmisen, jonka elämä näyttää sujuneen ilman vaikeuksia, koettu totuus voi olla toisenlainen. Sisäiset kivut eivät välttämättä näy päällepäin, Jenni Spännäri sanoo.
Koettelemuksista on hyötyä, kun halutaan tulla viisaaksi. Lisäksi tarvitaan viisauden mahdollistavia resursseja, joita ovat elämänhallinnan tunne, avoimuus, pohdinta ja tunnetaidot.
Elämänhallinnan tunne on uskoa ja luottamusta siihen, että voi itse vaikuttaa elämäänsä. Tärkeää on ymmärtää, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei. Elämänhallinnan ytimessä on kyky sietää epävarmuutta.
– Tähän sopii tyyneysrukous, joka kuuluu: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Avoimuus tarkoittaa sitä, että on kiinnostunut uusista ajatuksista, näkemyksistä ja ihmisistä. Se johtaa ymmärtäväisyyteen niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Erityisesti vaikeilta tuntuvissa tilanteissa kannattaa keskittyä avoimuuteen, sillä epämukavuusalueilla piilee viisaana kasvamisen mahdollisuus.
Pohdinnalle pitää myös olla tilaa. Oleellista on, miksi ja miten itseä pohditaan, ei niinkään pohdinnan määrä. Viisaille ihmisille on tyypillistä kyky ymmärtää elämän monimuotoisuus. Asioita ei yksinkertaista liiaksi.
– Valitettavasti monella elämä on niin täyteen ahdattua, ettei ole riittävästi tilaa reflektiolle, Spännäri toteaa.
Neljänneksi pitää olla tunnetaitoja. Se on kykyä tunnistaa ja sanoittaa omia ja toisten tunteita. Tunnetaitoihin kuuluu myös kyky säädellä omaa käyttäytymistä
Kaikkien näiden voimavarojen perusta luodaan lapsuudessa, mutta niitä kaikkia on mahdollista harjoitella missä elämänvaiheessa tahansa.
– Aina voi luoda viisauden edellytyksiä paremmiksi.
Mokaaminen ei tee kenestäkään huonoa ihmistä
Viisauteen liittyy myös itsetuntemus ja myötätunto itseä kohtaan. Spännärin mukaan Suomessa ihmiset ovat itseään kohtaan tarpeettoman ankaria ja vaativia.
– Meidän kulttuurissamme vaaditaan itseltä ja muilta usein aivan liikaa. Meillä on paljon itsemyötätunnon puutetta.
– Menneinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina on ollut oikeasti vaikeaa ja on pitänyt jaksaa. On ollut sortovuosia, nälkävuosia ja sota-aikoja. Työn tekemistä arvostetaan suuresti. Välttämättömyydestä, rankasta elämästä on tehty hyve.
Mutta liika vaativuus laskee suoritustasoa. Epäonnistumisen pelko ei rohkaise yrittämään. Kun sallitaan virheet, suoritustaso nousee, Spännäri muistuttaa.
Itsemyötätuntoa voi kehittää. Ensinnäkin on tärkeää oppia tunnustamaan tosiasiat. Jos on mokannut, niin tunnustaa itselleen, että tuntuu pahalta. Sisäiseen puheeseen on myös syytä kiinnittää puhetta. Miten puhun itselleni? Tärkeää on olla oman itsen puolella ja olla itsensä ystävä asenteella: Minun ystävääni ei kohdella noin. Kolmanneksi on hyväksyttävä, että virheitä sattuu. Ne kuuluvat elämään. Mokaaminen ei tee kenestäkään huonoa ihmistä pikemminkin se voi tehdä ihmisestä entistä viisaamman.
Teksti Sari Savela
