Kirjoittanut
Fidan lähetit Tuija ja Miika Huotari ovat perheineen lähetystyössä Espanjan San Javierissa ja palvelevat paikallisessa helluntaiseurakunnassa.
Noin 30 000 asukkaan San Javierissa seurakuntaan kuuluu vajaa 50 henkilöä, mutta tilaisuuksissa on aina enemmän väkeä.
Uskovassa kodissa kasvanut Tuija Huotari tuli itse uskoon jo 8-vuotiaana. Peruskoulun jälkeen hän muutti Tammisaaresta Kuopioon opiskelemaan kätilöksi. Töiden mukana tie vei Saloon. Tuija kertoo, että lähetystyö on aina tietyllä tapaa kiinnostanut häntä. Nuorempana hän kävi paljon lähetyskonferensseissa ja lähetysmatkoilla.
– Oli minulla haaveena perustaa lastenkoti Intiaankin. Mutta selkeää henkilökohtaista lähetyskutsua en erityisemmin saanut sydämelleni.
Miika Huotari puolestaan lähti jo nelivuotiaana perheensä mukana lähetystyöhön Boliviaan, josta he palasivat takaisin 10 vuotta myöhemmin Saloon. Miika oli päättänyt jo pienenä poikana lähteä seuraamaan Jeesusta. Lukion jälkeen hän opiskeli Tampereen Teknillisessä korkeakoulussa elektroniikka-alaa, mutta niitä töitä hän ei ole tehnyt päivääkään. Opiskeluiden jälkeen Miika sai kutsun tulla Salon helluntaiseurakuntaan nuorisotyöhön, jossa hän oli jo aikaisemmin paljon mukana ollutkin.
Lähettilapsena Miikalle lähetystyö on aina ollut osa elämää. Hän on itse halunnut osallistua lähetysmatkoille ja myöhemmin johtaa niitä viemällä seurakuntansa nuoria niin Boliviaan kuin Espanjaan.
Lähettilapsuus kehitti voimavaroja
Miikan ja Tuijan yhteinen taival alkoi Salossa Miikan toimiessa nuorisotyössä.
– Kosiessaan minua Miika kysyi, että oletko valmis lähtemään lähetystyöhön, Tuija naurahtaa.
Vuosien ajan Miika vei nuorten lähetystiimejä muun muassa Espanjaan. He muuttivat Salosta Toivakkaan, jossa Miika toimi yli kymmenen vuotta helluntaiseurakunnan pastorina. Huotarit opiskelivat myös IK-opiston lähetyskurssin ja Miika jatkoi vielä teologisia opintoja ennen kuin lähtö San Javieriin koitti Miikalle, Tuijalle sekä lapsille Hillalle, Helmille ja Tildalle vuonna 2019. Tukijaseurakuntia perheellä on yhdeksän, ja lähettäjänä toimii Toivakan helluntaiseurakunta.
– Tulevaa kulttuurishokkia tuli pohdittua jo etukäteen Suomessa, joten loppujen lopuksi muutto Espanjaan ja uuteen kulttuuriin tutustuminen olikin melko helppoa, pohtii Tuija, jolle vuosi lähetyskurssilla oli välillä kipeääkin lähtöajatukseen totuttelua.
Tuija toimii San Javierin seurakunnan lapsityössä ja koordinoi sitä. Puolen vuoden välein puistossa pidettävä tapahtuma kerää toistasataa lasta seurakunnan toimintapisteille. Tuija tekee työtä myös musliminaisten parissa. Lisäksi seurakunnassa riittää erilaisia hommia aina siivouksesta sielunhoitoon.
Miikan arkeen pastorina kuuluu luonnollisesti seurakuntalaisten kohtaamista, tilaisuuksia, kokouksia ja opettamista. Hän ajattelee, että lapsuus lähetyskentällä toi rikasta ja antoisaa elämänoppia, vaikka tietynlainen juurettomuus aiheutti myös haasteita.
– Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset ovat nyt voimavarana työkalupakissa omassa pastorin roolissani täällä, hän miettii.
Huotareiden päämääränä on, että seurakunnan saisi kansallistettua. Työ ei pyöri pelkästään lähettien ympärillä, vaan tulevien johtajien mentoroiminen ja opetuslapseuttaminen ovat Huotareiden tärkeitä tehtäviä.
”Täällä sekavat ihmissuhteet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Näistä tilanteista sitten lähdetään rakentamaan tulevaisuutta. Jumalan armoa ja apua tarvitaan paljon.”
Kaksi eri maailmaa
Miika kertoo, että seurakuntaelämä Suomen ja Espanjan välillä on kuin kaksi eri maailmaa. Suomalaisessa helluntailaisuudessa seurakunnilla on pitkät perinteet. Useimmat niistä ovat toimineet vuosikymmeniä, jotkut jopa yli vuosisadan. Jäsenistäkin suurin osa on ollut kauan uskossa.
– Espanjassa seurakuntamme on vain kymmenvuotias. Mukana on paljon nuoria uskovia, etsijöitä, tulijoita ja menijöitä, Miika kuvailee.
San Javierin seurakunnassa koetaan yhtä lailla ilon hetkiä ja yhteyttä kuin Suomessakin. Toisaalta kriisit, joissa Tuija ja Miika seurakuntalaisten rinnalla kulkevat, ovat erilaisia.
– Osa tilanteista on pelkkiä luonnekysymyksiä. Suututaan ja lähdetään, kun joku asia ei miellytä. Suomessa asioita monesti pureskellaan ja keskustellaan. Sitä kautta asiat yleensä selviävät. Espanjalainen syke on ihan erilainen, Miika vertaa.
Seurakuntalaisten elämässä näkyy myös rikkinäisyyttä. Harvoin puhutaan ydinperheistä ja perhetaustat voivat olla sekasortoisiakin. Tämän tyyppisiin asioihin Miika ei törmännyt omassa pastorin työssään Suomessa, vaikka meilläkin haastavia perhetilanteita on yhä enemmän.
– Täällä sekavat ihmissuhteet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Näistä tilanteista sitten lähdetään rakentamaan tulevaisuutta. Jumalan armoa ja apua tarvitaan paljon, Miika lisää.
Toisaalta omasta pelastuksesta ja hengellisestä elämästä ehkä iloitaan avoimemmin kuin mihin meillä on totuttu.
Kutsuna innostaa lähetystyöhön
Miika ja Tuija haluavat työssään innostaa San Javierin seurakuntalaisia lähetystyöhön. Työkaluna he hyödyntävät Kairos-kurssia.
Espanjassa on valtavasti eri kansanryhmiä, joiden parissa ei vielä ole elinvoimaista seurakuntaa. Tavoittava työ on suurelta osin vielä lähettien varassa.
– Uskomme, että Espanjalla olisi paljon enempään potentiaalia. Kansallisella tasolla maassa istutetaan paljon uusia seurakuntia ja ne kasvavat, mutta seurakuntia tulee rohkaista lähtemään myös ulospäin kohti uusia kansanryhmiä ja maan rajojen ulkopuolelle. Tässä asiassa haluaisimme nähdä avautumista, Tuija ja Miika päättävät.
Kuvat: Huotareiden albumi
