Joitakin vuosia sitten eduskunnan apulaisoikeusasiamies vaati osoitteettomia seurakuntalehtien jakeluja lopetettaviksi.
Perusteena oli negatiivinen uskonnonvapaus ja kotirauhan periaate, joiden perusteella apulaisoikeusasiamies katsoi, ettei kenenkään tarvitse vastaanottaa uskonnollista viestintää vastentahtoisesti.
Viranomaistahot ovat tehneet kuitenkin päättelyvirheen seurakuntalehtien osoitteettoman jakelun suhteen, kertoo Janne Kankaalan tuore maisterintutkimus.
Oulun alueella ilmestyvän seurakunnallisen Rauhan Tervehdys -lehden päätoimittaja Kankaala teki asiasta maisterintutkimuksensa Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.
Tutkimuksen mukaan uskonnollisen viestinnän kuuluisi nauttia sananvapauden suojaa. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki takaavat laajan uskonnonvapauden ja sananvapauden.
Uskonnonvapaus tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että yksilöllä on oikeus harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumuksensa toisille. Ilman tiedon jakamisen vapautta ihmisillä ei olisi todellista mahdollisuutta valita uskontoaan.
Jopa agressiivista viestintää tulee sietää
Eduskunnan perustuslakivaliokunta kumosi sittemmin oikeusasiamiehen kannan seurakuntalehtien jakelusta sananvapauteen vedoten.
Osoitteettomana ilmaisjakeluna jaettavat seurakuntalehdet luokitellaan tällä hetkellä mainoksiksi, eikä niitä jaeta talouksiin, joissa on mainoskielto.
Näin ollen ne, jotka haluaisivat kotiinsa seurakuntalehden, mutta eivät muita ilmaisjakeluja, jäävät ilman lehteä.
Kankaalan tutkimuksen mukaan ihmisillä on velvollisuus sietää uskonnollista viestintää, jopa agressiivistakin sellaista. Tämä taataan muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa.
Seurakuntalehdille voi tulla ongelmia
Ongelmallinen nykymallista voi tulla kirkolliselle viestinnälle. Evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat julkisyhteisöjä, joten ne eivät voi nauttia suoraa perusoikeussuojaa.
Seurakunnat eivät voi yksilöiden tapaan kannella vapauksien rajoituksista ihmisoikeustuomioistuimeen.
Kankaala ehdottaakin, että ”jos perusoikeudet eivät suojaa seurakuntaa julkisyhteisönä, suojaavat ne silti seurakunnassa harjoitettavaa toimintaa.”
Seurakuntalehden, sen päätoimittajan ja toimituskunnan, pitäisi muodostaa oikeudellisessa mielessä toiminnallinen kokonaisuus, jota sitten perusoikeudet suojaisivat.
Janne Kankaalan tutkimuksesta lisää uusimmassa Rauhan Tervehdyksessä
