– Nykyaikainen maailma odottaa, että jokaisen muutoksen keskiössä olisi ihminen toiveineen ja tarpeineen. Pyhä kirja kuitenkin opettaa, että Kristuksen tulee olla muutoksen keskiössä. Jos kirkon työn ja julistuksen keskiössä ei ole enää Kristus, ei ole enää Kristuksen kirkkoakaan, sanoi Viron evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Urmas Viilma tervehdyksessään Suomen kirkon kirkolliskokouksen avajaisistunnossa tänään.
Arkkipiispa Urmas Viilma totesi, että Viron kirkon laajoista ekumeenisista suhteista Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Viron kirkolle läheisin kumppani.
– Suomen fyysinen läheisyys sekä Viron ja Suomen kansojen keskinäinen sukulaisuus ei merkitse ainoastaan hyviä naapuruussuhteita, vaan todellista kristillistä veljeyttä, joka näkyy aktiivisena kirkollisena yhteytenä seurakuntien, kirkollisten lähetysjärjestöjen ja myös kirkolliskokousten tasolla.
Hän muistutti, että vaikka Suomen ja Viron kirkot ovat läheisiä, niiden historia ja nykytilanne ovat hyvin erilaisia. Viron kirkko juhlii vuonna 2017 autonomian satavuotisjuhlavuottaan.
– Vuonna 1917 Tartossa pidetyssä ensimmäisessä Kirkkokongressissa otettiin suunta kohti itsenäistä, valtiosta riippumatonta, autonomista luterilaista kansankirkkoa. Tämä oli sekä valtion että kirkon toive, että kirkko olisi itsenäinen eikä Virossa olisi valtionkirkkoa kuten oli esimerkiksi Ruotsissa aina vuoteen 2000 kestäen tietyssä mielessä nykypäivään asti, Viilma sanoi.
Taloudellinen ja opillinen riippumattomuus
Arkkipiispa Urmas Viilman mukaan kirkon itsenäisyys suhteessa valtioon on merkinnyt ”taloudellista riippumattomuutta, mutta myös täydellistä päätöksentekovapautta sekä vapautta määrätä kirkon opetuksesta ja kirkollisen elämän järjestämisestä. Tällaisella statuksella on omat etunsa ja haittansa”.
Virossa ei yhdelläkään kirkolla ole etulyöntiasemaa suhteessa toisiin. Luterilaisten ja ortodoksien erityispiirre näkyy kuitenkin siinä, että näiden kirkkojen omistuksessa on paljon historiallisesti ja kulttuurisesti arvokkaita kiinteistöjä. Viilman mukaan se on kirkolle rikkaus, mutta myös vastuu ja taloudellinen taakka.
Lisäksi Viron luterilainen kirkko toteuttaa kansalliset ja valtiolliset jumalanpalvelukset, joita valtio on itsenäisyyspäiväksi tai voitonpyhäksi tilaa kirkolta.
Kristityt puhuvat ”yhdestä suusta”
Vuoden 2011 väestölaskennan tietojen perusteella itseään uskovana pitää vain noin kolmannes aikuisväestöstä.
– Koska Virossa ei yhdelläkään kirkolla ole dominoivaa jäsenten enemmistöä suhteessa asukaslukuun nähden, on yhteistyö kaikkien kristillisten tunnustuskuntien välillä äärimmäisen hyvää ja ystävällismielistä.
Viilma mainitsi yhtenä ilmentymänä kirkkojen välisestä hyvästä yhteistyöstä sen, että kirkot puhuvat ”yhdellä äänellä ja yhdestä suusta” kysymyksissä, jotka koskettavat valtion valmistelemia lainsäädännön muutoksia.
– Esimerkiksi lainmuutos ja toteutus rekisteröidystä parisuhteesta, alaikäisten oikeus päättää abortista itsenäisesti, samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeus, eutanasia ja muut etiikan ja moraalin kysymykset. Jos yksi kirkko eroaa ekumeenisesta yhteistyöstä, murtuu tai heikkenee silloin koko kristikunnan yhteinen ääni Viron yhteiskunnassa! Viilma sanoi.
Eurooppa kulkemassa Viron suuntaan?
Viron luterilaisessa kirkossa on 156 000 jäsentä, joista vain 30 000 maksaa jäsenmaksunsa. Maksajien määrä on vähenemään päin.
– Mistä jäsenmäärän lasku Virossa kertoo? Minun arvioni mukaan ei suinkaan siitä, että ihmisten suhtautuminen kirkkoon olisi muuttunut. Eikä myöskään siitä, että kirkko on liian liberaali tai liian konservatiivinen. Mielestäni tämän päivän jäsenmäärä luo rehellisesti ja paljastavasti kuvan todellisten uskovien määrästä, niistä, joita aidosti puhuttelee evankeliumi Kristuksen lunastustyöstä. Se on rehellinen kuva Viron nykyajasta ja Euroopan tulevaisuudesta.
– Se, mihin Viro ja monet Itä-Euroopan postkommunistiset ultraliberaalin talouden omaavat protestanttiset valtiot ovat päätyneet, on rehellinen kuva. Voisi oikeastaan sanoa sen olevan ilmoitus tulevaisuuden Euroopasta! Arkkipiispa Viilma ennusti.
Olosuhteista huolimatta jumalanpalveluskävijöiden määrä on vuosi vuodelta kasvanut ja seurakuntien toiminta on monin paikoin vilkastumaan päin.
Viilma esitti Suomen seurakunnille pyynnön, että ne etsisivät Suomeen muuttaneet virolaiset ja johdattaisivat heidät Kristuksen luo.
