Kirjoittanut
Intialainen lakitieteen tohtori, filosofi, kirjailija ja luennoitsija haastaa yksilökeskeisen tavan lukea Raamattua: kyse on kansojen opetuslapseuttamisesta, ei vain ”minusta”.
18-vuotias nainen poltettiin elävältä leskenä miehensä hautaroviolla.
Tämä oli alkusysäys Vishal Mangalwadille, joka alkoi kampanjoida lakkauttaakseen leskien polttamisen. Käytäntö oli kielletty jo 1829, suurelta osin lähetystyöntekijä William Careyn ansiosta. Mangalwadi alkoi tutkia kristinuskon ja Raamatun vaikutusta Intian historiaan, ja työ laajeni myöhemmin käsittämään myös länsimaiden historian. Tuloksena on syntynyt useampikin kirja, viimeisimpänä vastikään suomennettu Kirja, joka muutti maailmasi (Päivä, 2017, kääntänyt Pekka Nieminen). Teos pureutuu pyhän kirjan vaikutukseen länsimaiden historiassa aina lukutaidosta musiikkiin ja teknologiaan.
Itseään ennen kaikkea aktivistiksi nimittävän Mangalwadin työ ei ole vielä loppunut. Nyt hän on muuttanut vaimonsa Ruthin kanssa Saksaan tehdäkseen dokumenttielokuvia, joilla tavoitettaisiin vielä kirjan lukijakuntaa laajempi yleisö. Seuraavan kirjankin teema on tiedossa: seurakunta ja kansojen tervehtyminen.
Kristinusko on kansojen uskonto
Mangalwadin mukaan Jumalan suunnitelma ihmisten varalle on kansa, jota sitoo etnisyyden sijaan perustuslaki. Jo vuosisatoja sitten Eurooppaankin vakiintui tämä ”eriskummallinen juutalainen keksintö”.
Sen vastakohtana on imperiumi, pakanallinen ajatus haalia valtaa ja maa-alueita. Sellaiseksi esimerkiksi Hitler pyrki aikoinaan rakentamaan Saksaa.
– Kansa on Jumalan resepti rauhaan. Mutta kansat eivät tiedä, miten elää, hän esittää.
– Eivätkä kansat tervehdy, koska evankeliumi on yksityistetty. Siinä kyse on vain ”minusta”.
Hän sanoo, että luemme Uutta testamenttia individualistisin silmin, vaikka kyse on kansojen opetuslapseuttamisesta. Ilmestyskirjassa kansat mainitaan 21 kertaa, Johanneksen evankeliumissa puolestaan ennustetaan: ”Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.” (11:49–52, 92)
Pyhä vai paha Euroopan Unioni?
Jos kerran kansakunta on Jumalan suunnitelma, edustaako kansat yhteen koonnut Euroopan Unioni silloin imperiumia?
Ei, vastaa Mangalwadi, mutta se voi muuttua sellaiseksi.
– Kirkko on maanpäällinen heijastus Jumalan valtakunnasta, hän aloittaa.
– Ja hyvin usein se tekee virheitä. Se voi olla turmeltunut. Toiset ylikansalliset instituutiot, kuten Yhdistyneet kansakunnat ja EU, ovat inspiroituneet kristinuskosta. Ne tuovat valoa. Mutta nyt, kun ne ovat sekularisoituneet, ne rappeutuvat.
Mangalwadi toteaa, että huolimatta EU:n epätäydellisyyksistä se on paras malli esimerkiksi Lähi-idälle ja Afrikalle siitä, kuinka eri heimot ja ryhmittymät voivat elää rauhassa keskenään. Sen takana oli hartaiden roomalaiskatolisten ja heitä tukeneiden evankelisluterilaisten näky rauhasta. EU:n tulisi olla valona kansoille, mutta tällä on eräs ehto.
– Jos kristityt eivät ole mukana, siitä tulee imperiumi, Mangalwadi toteaa.
Ja siksi hänen mukaansa kristityt ovat juuri nyt suurempi ongelma kuin EU. Kristityt, jotka ovat keskittyneet odottamaan lopun aikoja ja lakanneet rakentamasta rauhaa tämän maailman keskelle.
Niinpä nyt tarvitaan uusi reformaatio individualistisen ja tehtävänsä yhteiskunnassa unohtaneen kristinuskon herättämiseksi.
– Raamatun täytyy muuttaa meidät.
