Kirjoittanut
Teologian tohtorit Jyri Komulainen ja Niilo Räsänen ovat yhtä mieltä siitä, että Raamatussa avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
Laajaa mediahuomiota saanut Norjan kirkolliskokouksen päätös ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja ei yllättänyt Suomen kirkon avioliittokantaa työkseen selvittävää Jyri Komulaista.
– Olin kuullut norjalaisilta kollegoilta, että näin tapahtuu. Norjan piispainkokous oli päättänyt yksimielisesti, että asiassa voidaan edetä, Suomen evankelis-luterilaisen piispainkokouksen pääsihteerinä toimiva Komulainen kertoo.
Norjan kirkolliskokous äänesti asiasta maanantaina 11. huhtikuuta.
Suomessa kirkolliskokous on pyytänyt piispainkokousta antamaan selonteon kirkon avioliitto-opetuksesta piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen aikaisempien kannanottojen perusteella.
Selvitystä kirjoittavaan työryhmään kuuluvat Komulaisen lisäksi piispat Jari Jolkkonen ja Björn Vikström.
Laki sukupuolineutraalista avioliitosta astuu Suomessa voimaan ensi vuoden maaliskuussa.
– Selvitämme papin velvollisuuksia ja oikeuksia uudessa tilanteessa. Ne eivät muutu, ellei kirkolliskokous tee asiaa koskevaa erillistä päätöstä”, Komulainen kertoo.
Hän toteaa, että aiempien päätösten valossa kirkon opetuksessa on ollut selkeä jatkuvuus: avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio.
Onko sopeutuminen luterilaisuutta?
Kysymys, josta nyt ollaan kirkossa eri mieltä, on Komulaisen mukaan tämä: onko luterilaisen teologian mukaan oikein vai väärin mukautua siihen muutokseen, joka yhteiskunnan avioliittokäsityksessä on tapahtunut?
– Kirkon rajapinnoilla on erilaisia odotuksia. Toiset toivovat, että kirkko harkitsisi avioliittoteologiansa muuttamista vastaamaan yhteiskunnassa tapahtunutta muutosta. Ekumeenisissa yhteyksissä on puolestaan selkeä toive, että kirkko ei muuttaisi kantaansa, Komulainen selvittää.
Ortodokseilla ja katolilaisilla on Komulaisen mielestä tässä asiassa helpompaa. Niiden oppi avioliitosta sakramenttina antaa luvan pitäytyä siihen, että avioliiton olemusta miehen ja naisen välisenä liittona ei voi muuttaa.
– Tämän liiton esikuva on Kristus-sulhasen ja seurakunta-morsiamen liitto.
Luterilaisella teologialla on Komulaisen mukaan muutospaineessa tiukemmat paikat.
– Meillä avioliitto ei ole sakramentti, vaan se liittyy yhteiskunnalliseen järjestykseen. Lutherin mukaan se on yhteiskunnallinen instituutio. Avioliitto solmitaan kirkon rappusilla, ei kirkon sisällä.
Luterilaisen reformaation aikana pidettiin itsestään selvänä, että avioliitto määritellään luomisesta käsin. Valistuksesta lähtien on sen sijaan ajateltu, että kyse on sopimuksista enemmän kuin luonnonjärjestyksestä. Tästä avautuu Komulaisen mielestä kysymys, voiko luterilainen kirkko muuttaa avioliittoteologiaansa, kun yhteiskunnallinen tilanne muuttuu.
Kysymykseen, onko kirkolla jokin teologinen syy sille, että avioliiton määritelmää ei voi muuttaa, Komulainen vastaa toisella kysymyksellä:
– Miten sovitamme yhteen Raamatun tekstien heteronormatiivisuuden ja seksuaalivähemmistöjen tarpeen tulla hyväksytyiksi ihmisinä?
”Kirkon pidettävä kiinni reviiristään”
– Tietenkin kirkolla on teologinen syy olla muuttamatta avioliiton määritelmää, Kansanlähetysopiston rehtori Niilo Räsänen vastaa Komulaiselle.
– Regimenttiopin mukaan asian pitäisi olla selkeä. Katoliset ja ortodoksit sanovat, että avioliitto on sakramentti ja asia on sillä loppuun käsitelty. Luterilaisille avioliitto on kuitenkin yhtä arvokas ja Jumalan luoma, vaikka se ei sakramentti olekaan.
Niilo Räsänen valmistelee parhaillaan vaimonsa, kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) kanssa kirjaa kristillisen avioliiton perusteista.
Kirkon täytyy pitää kiinni omasta reviiristään, Niilo Räsänen huomauttaa. Vaikka vihkiminen on maallisen regimentin asia, avioliitto on hänen mielestään keskeinen teologinen kysymys.
– Raamattu on tässä asiassa varsin selkeä, ja kirkon teologia nousee Raamatusta. Ei meillä ole kirkossa mitään painetta mennä sen mukaan, mitä yhteiskunnassa tässä asiassa tapahtuu, Räsänen sanoo.
Jos yhteiskunta vaatii kirkkoa vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, kirkon pitää Räsäsen mielestä luopua vihkimisoikeudestaan.
– En kuitenkaan usko, että tällaista tullaan vaatimaan.
Kahden kirjan oppilaina
Yrittäessään ymmärtää avioliiton olemusta kristityt lukevat Räsäsen mukaan kahta kirjaa. Toinen on luomisen kirja ja toinen on Raamattu.
– Voimme jo fysiologisen tiedon perusteella ymmärtää, miten tämä asia on. Raamattu tuo tähän kirkkaat valot. Siunaus ei voi toteutua samaa sukupuolta olevien suhteessa, koska asettaessaan avioliiton Jumalan siunaus oli jälkeläisten saaminen, Räsänen linjaa.
Hänelle Norjan kirkon päätös ryhtyä vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja oli pettymys.
– Olemme saaneet Norjasta paljon hengellistä hyvää, varsinkin maan herätysliikkeiden kautta. On surullista, että siellä on nyt tehty irtiotto kaksi tuhatta vuotta vanhasta, koko kristikunnan yhteisestä kristillisestä avioliittonäkemyksestä.
