Kirjoittanut
Kirstin Raamattu oli piilossa patjan alla ja hänen mustelmansa merkkejä siitä, miten puoliso suhtautui hänen uskoonsa. Usko ei kuitenkaan irronnut uhkailemalla.
Kirstin (nimi muutettu) entinen puoliso ei koskaan sanonut suoraan, minkä vuoksi kristinusko oli hänelle niin vastenmielistä. Syistä ei puhuttu, mutta Kirsti aisti kielteisen suhtautumisen jo ennen uskoontuloaan. Avioliiton alussa Kirsti oli tapakristitty, joka olisi mielellään käynyt silloin tällöin kirkossa. Puolison kanta tuli selväksi viimeistään silloin, kun tämä uhkasi avioerolla, jos vaimo menisi kirkkoon. Kirsti ei mennyt.
Kului joitakin vuosia, ja Kirsti tuli henkilökohtaiseen uskoon. Jeesus oli tullut pysyvästi Kirstin todellisuuteen, eikä asiaa voinut salata kotona kauan. Kun puoliso oli kuullut uutiset, hän meni pihalle ja kuokki kantoja käsin irti maasta kolmen päivän ajan.
– Onneksi hän silloin purki vihansa kantoihin eikä minuun.
Onneksi hän silloin purki vihansa kantoihin eikä minuun.
Myöhemmin mies alkoi pahoinpidellä Kirstiä.
Etenkin naisten kokema pari- ja lähisuhdeväkivalta on Suomessa melko yleistä. Tilastokeskuksen mukaan joka kolmas nainen on kokenut elämänsä aikana fyysistä parisuhdeväkivaltaa tai sillä uhkailua, ja puolet heistä vuosien ajan. Miehistä joka kuudes on kokenut parisuhdeväkivaltaa tai sillä uhkailua.
Kirstin tarinasta tekee poikkeuksellisen sen, että hän on vakuuttunut siitä, että hänen uskonsa oli väkivallan perimmäinen syy. Kirsti on lukenut uutisia kristittyjen vainoista maailmalla ja havainnut useita yhdistäviä piirteitä oman taustansa kanssa, kuten piilottelua, henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja pelossa elämistä.
***
Lue Kirstin tarina Uuden Tien verkkolehdestä.
