Kirjoittanut
Vaikuttavuuden näyttäminen on tärkeää liikemaailmassa, jotta voitaisiin näyttää, mihin kannattaa sijoittaa. Samoin lähetystyössä. Lahjoittajat haluavat tietää, mitä heidän antamallaan tuella saadaan aikaan.
Lähetysjärjestöissä on tarpeellista tehdä oikeita valintoja, jotta tavoitteet saavutetaan. Jotta tavoitteiden toteutumista voitaisiin tarkkailla, tarvitaan seurantaa projektien tai työtehtävien edistymisestä. Ihanteellisessa tapauksessa seurannan ja arvioinnin tuloksena järjestöt ovat saaneet näyttöä siitä, että ne ovat kanavoineet investointinsa (olkoot ne sitten aineellisia, henkisiä tai tietotaitoa) oikein ja voivat nähdä työn tuloksia joko vaikutuksina tai vaikuttavuutena.
Vaikutus tarkoittaa tässä yhteydessä lyhyellä aikavälillä nähtävissä olevaa muutosta ihmisen tai yhteisön käyttäytymisessä jonkin toimenpiteen seurauksena, kun taas vaikuttavuus tarkoittaa pitkällä aikavälillä todennettua muutosta yhteisössä tai yhteiskunnassa.
Kaikki alkaa tavoitteesta
Lähtökohtana sekä vaikutuksen että vaikuttavuuden osoittamiselle on toiminnalle asetettu tavoite – mitä halutaan saada aikaiseksi. Tavoitteiden saavuttamisen mittaamisessa avainkysymys on siis: mitä pitää tapahtua, jotta katsotaan tavoitteet saavutetuiksi.
Toimintaa suunnitellessa on jo mietittävä lähtökohtaisesti, mikä toimenpide saa aikaan toivotun tuloksen, mikä taas ei. Onko tuote tai palvelu sellaista, mikä palvelee kohderyhmää tai peräti ratkaisee heidän ongelmansa? Ja palveleeko se heti vai pitkällä aikavälillä tai tuleeko ongelma ratkaistuksi yhden toimijan vaikutuksesta vai usean toimijan yhteistyöllä?
Jotta taas olisi ymmärrystä siihen, mikä auttaa kohderyhmää eniten, täytyy olla tietoa heidän tarpeistaan ja ominaisuuksistaan. Millaisten asioiden parissa ihmiset painivat arjessaan? Täytyy olla riittävästi tietoa ihmisistä ja suunnitellun toiminnan kontekstista, jotta vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen liittyviä mitattavia tavoitteita voidaan asettaa.
Raamatussakin on esimerkkejä vaikuttavuudesta
Kristillisessä lähetystyössä kuulee usein sanottavan, että emme voi tietää, mitä toimintamme seurauksena tapahtuu, mutta Jumala tietää, ja se on pääasia. Niin onkin. Mutta Raamatussa on myös monia esimerkkejä suunnitelmallisuudesta ja vaikuttavuudesta.
Suunnitelmallisuutta voidaan nähdä esimerkiksi Nooan toiminnassa, kuten arkin rakentamisessa ennen vedenpaisumusta (1 Moos. 5:9–22), tai Joosefin rakentamien varastojen täyttämisessä ennen nälänhätää (1 Moos. 41: 46–57). Jeesus myös opetti opetuslapsilleen neuvojensa noudattamisesta seuraavaa vaikutusta; verkot piti laskea syvään veteen kalansaaliin saamiseksi (Luuk. 5:5–9), ja vaikuttavuutta, kun hän lupasi pitkällä tähtäimellä opetuslasten saavan ihmisiä saaliiksi (Luuk. 5:10).
Usein kristillisessä lähetystyössä tavoitteemme on asetettu laaja-alaisesti – ”evankeliumi kaikille”, vaikka voisimme kohdistaa viestimme tarkemmin, tiettyyn ryhmään tai samojen asioiden kanssa kamppaileville. Kohdistettu viesti mahdollistaa sanoman perille menon (varsinkin jos käytetään kyseisen ryhmän eniten käyttämää kanavaa). Ja kun viesti on mennyt perille, voidaan arvioida, missä määrin se on otettu vastaan ja missä määrin se on vaikuttanut ihmisten elämään.
Haluammeko käyttää leiviskät viisaasti?
Lyhytaikaisen vaikutuksen tai pitkäaikaisen, laajan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaaminen ei ole vaikeaa. Täytyy vain valita yksi tapa, miten vaikutuksen tai vaikuttavuuden arvioi tavoitteen suunnassa, ja seurata mittaamista. Mittaaminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin laskea, kuinka monta on osallistunut raamattupiiriin. Mittaaminen voi olla laadullista, kuten silloin, kun kysytään raamattupiirin osallistujilta, mikä on tärkein asia, jota he ovat soveltaneet käytäntöön raamattupiirissä käsitellyistä aiheista.
Tärkeintä on tehdä johtopäätökset mittaamisen tuloksesta: olemmeko tyytyväisiä osallistujien lukumäärään? Jos emme, piiriä kenties pitää mainostaa sosiaalisessa mediassa. Tai jos kukaan osallistujista ei ole soveltanut mitään piirin aiheista, aiheiden käsittelytapaa kenties pitää muuttaa. Ehkä nykyinen käsittelytapa ei ole paras mahdollinen ottaen huomioon osallistujien taustan.
Liian helposti lähetystyössä jätämme vastuun Jumalan käsiin ja itse vetäydymme vastuusta. Voisimmeko olla niitä huoneenhaltijoita, jotka viisaasti käyttävät leiviskänsä?
Eila Murphy
Kirjoittaja on mediatutkija ja Medialähetys Sanansaattajien työntekijä. Kirjoitus on julkaistu aiemmin myös Lehterissä.
