Kirjoittanut
Verkkotapahtumassa etsittiin keinoja evankeliumin leviämiseen maailman rikkinäisyyden keskellä. Kasvutarinat löytyvät Aasiasta ja maallikkovetoisista kirkoista. Puheenvuoroista löytyi selittämätön ilo ja sammumaton toivo.
– Evankeliumin voima on suurempi kuin minun Jeesuksen seuraamiseni. Evankeliumin voima on yhteisöllistä ja sillä voi olla suuri vaikutus myös kirkon seinien ulkopuolella.
Näin totesi Kylväjän lähetysjohtaja Jukka Kääriäinen 16. maaliskuuta järjestetyssä Kylväjä-Areenassa. Verkkotapahtuman aiheena oli Maailma on rikki – ja kirkko kasvaa.
Tapahtumassa kuultiin alustukset Kääriäisen lisäksi Kotiryhmäverkoston johtavalta pastorilta Riikka Hartikaiselta ja Kylväjän hankeasiantuntija Eero Horstialta.
Hartikainen muistutti, että suomalaiset pohtivat eksistentiaalisia kysymyksiä, kuten, onko elämällämme suurempaa merkitystä. Näihin kirkolla on vastaus.
Verkostossa on otettu oppia anglikaanikirkon elinvoimaisen seurakunnan ideasta, jossa nähdään seurakunnan elävän kolmessa suhteessa. Suhteessa Jumalaan, toisiin kristittyihin ja ympäröivään maailmaan. Jos jokin näistä puuttuu, toiminta vinoutuu.
– Elinvoimaisessa seurakunnassa elämä Jumalan yhteydessä valuu yksilöön ja voi olla maailmaa mullistava.
Miltä kristillisyys sitten voisi näyttää tässä ajassa? Hartikainen kertoi esimerkin ystävästään, joka joutuu viettämään pitkiä jaksoja sairaalassa. Ystävän mukaan ei-uskovat ovat usein parempia auttamaan, kun he tekevät makaronilaatikkoa valmiiksi pakastimeen. Uskovat voivat sanoa, että muistan sinua rukouksin.
– Haasteemme on miettiä, miten rakkaus tulee näkyväksi. Toinen vaara on tavoittavan työn ulkoistaminen ammattilaisille. Moni kokee uskon näyttämisen vaikeaksi, päälleliimatuksi. Mutta ajattelen, että kun identiteetti Kristuksen omana on vahva, se valuu arkeen luonnollisesti. Verkoston pienryhmissä pohditaan juuri tätä. Siellä kannustetaan elämään uskoa todeksi myös arkena.
”Pahinta on valta-asema”
Jukka Kääriäinen muistutti, että lähetysjärjestönä Kylväjä menee sinne, missä Jeesusta ei tunneta tai hänestä tiedetään vain vähän.
– Tänä päivänä se kutsuu 2,23 miljardin ihmisen luo, hän huomautti.
Kirkko kuitenkin kasvaa, aivan erityisesti Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, missä seurakunnan muutosvoima ovat nuoret maallikot. Erityisesti diasporassa elävät ihmiset ovat avoimia sanomalle Jeesuksesta. Kiinan protestanttinen kirkko on maailman nopeimmin kasvava kirkko. Iranissa maanalainen kirkko kasvaa räjähdysmäisesti.
Pohtiessaan numeerisen ja laadullisen kasvun eroja, Kääriäinen vertasi pohjoismaisia kansankirkkoja ja nykyajan vainottua seurakuntaa.
– Paradoksaalista kyllä, mutta pahinta, mitä kirkolle on tapahtunut, on valta-asema. Mitä enemmän kirkkoa nujerretaan ja vainotaan, sitä vahvemmin se leviää.
Kääriäisen mukaan vainotuilla kirkoilla on Jumalan kokoinen nälkä. Ne eivät tyydy muihin, sinänsä hyviin asioihin: keskiluokkaiseen elämään, korkeaan koulutukseen, maineeseen, urasuuntautuneisuuteen tai demokratiaan. Suomessa kirkko kysyy: miten taitetaan jäsenkato, kuinka saadaan käyrät ylöspäin, miten toimii rippikoulu. Kasvavissa, vainotuissa kirkoissa kysymykset ovat tällaisia: kun perheeni hakkaa minua kristinuskon vuoksi, voinko puolustautua? Voitko valmistaa minua vankeuteen? Kuinka monta seurakuntaa sinä olet istuttanut?
– Kasvavan kirkon tunnusmerkit ovat Raamattu, rukous, rohkeus, ryhmät, rakenteet ja ratkaisut.
Hedelmistään työ arvioidaan
Kylväjän hankeasiantuntija Eero Horstia pohti lähetystyön laatua Hengen hedelmien näkökulmasta. Millaista hedelmää näkyy niissä kristityissä ja kirkoissa, jota ovat syntyneet työmme tuloksena?
– Joskus on todettava, että maailma on rikki ja niin on kirkkokin.
Hän nosti esimerkiksi Ugandan, missä peräti 84 prosenttia ihmisistä on kristittyjä ja uskonnollisuus näkyy vahvasti katukuvassa. Samaan aikaan maa on erittäin korruptoitunut.
– Miksi evankeliumi ei ole onnistunut muutamaan kristittyjä oikeudenmukaisiksi, rehellisiksi ja rakkaudellisiksi? Miksi se ei ole tervehdyttänyt julkista ja yksityistä sektoria?
Horstian mukaan toivo on perusedellytys kehitykselle. Tämä toivo elää muun muassa Mongoliassa, missä Kylväjä on jo vuosien ajan voimaannuttanut vammaisia ihmisiä raivatessaan esteitä terveyspalveluiden piiriin pääsemiseksi sekä parantanut viittomakielen asemaa.
Innoittavia esikuvia löytyy myös historiasta. Yksi sellainen on ortodoksimunkki Herman Alaskalainen, joka matkusti lähetystyöhön Valamon luostarista läpi Venäjän aina Alaskaan saakka 1700-luvulla. Saarnaamisen ohella Herman opetti alkuperäiskansaa aleutteja viljelemään ja perusti lisäksi kouluja edistäen lukutaitoa. Herman Alaskalainen puolusti aleuttien oikeuksia venäläisten sortotoimia vastaan.
– Lähetystyön menestystekijä on evankeliumin kokonaisvaltaisuus; evankeliumin julistaminen ja oikeudenmukaisuuden edistäminen. Kun edistämme ihmisten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti, voimme saavuttaa päivän teeman mukaisen kehityksen: maailma on rikki, mutta kirkko kasvaa.
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kun seurakuntaelämä toimii, hedelmä näkyy ihmisen elämäntavassa. Se voi näkyä rohkeutena mennä vaikka vankilaan, makaronilaatikon kokkaamisena kuormittuneelle ystävälle tai yhteiskunnan vääryyksien korjaamiseen satsaamisena.
Seuraava Kylväjä-Areena järjestetään 21. syyskuuta verkkotapahtumana.
Lue lisää:
Kylväjä-Areena on jatkoa Areopagos-tapahtumille
Kylväjän kesäpäivät järjestetään vuonna 2023 Tampereella
