Helmikuun lopulla tulee täyteen vuosi sotaa Ukrainassa. Rostyslav Stasyuk jäi Ukrainan Pipliaseuraan Lviviin töihin, kun muu perhe pakeni turvaan. Työnkuva muuttui viestintäpäälliköstä aivan toisiin tehtäviin.
Helmikuun lopulla tulee täyteen vuosi sotaa Ukrainassa. Rostyslav Stasyuk jäi Ukrainan Pipliaseuraan Lviviin töihin, kun muu perhe pakeni turvaan. Työnkuva muuttui viestintäpäälliköstä aivan toisiin tehtäviin. Viimeisen vuoden aikana Ukrainan Pipliaseuran työntekijät ja vapaaehtoiset ovat jakaneet satoja tuhansia leipiä ja melkein puoli miljoonaa Raamattua tai raamatunosaa sekä etulinjassa sotilaille että kodeistaan paenneille siviileille. Rostyslav tiimeineen on evakuoinut ihmisiä sota-alueilta sekä auttanut ihmisiä saamaan lääkkeitä, vettä, polttoainetta ja muita tarvikkeita. Nyt on aloitettu myös traumaterapeuttinen työskentely ukrainalaisten lasten parissa.
Miten vuoden ajan kestäneen sodan vaikutukset näkyvät? Miten sota muuttaa ajattelutapoja ja uskoa? Rostyslav vastaa.
Miten voit? Miltä sinusta tuntuu, kun sotaa on kestänyt vuoden ajan?
Rostyslav: Eläminen vuoden ajan täysimittaisessa sodassa kuluttaa, vaikka ei olisikaan etulinjassa. Koko kansakunta on kärsinyt, eikä kukaan voi pitää taukoa sodasta. Jotkut tuntemani ihmiset ovat saaneet sydänkohtauksia ja aivohalvauksia ja muita terveysongelmia juuri siksi, ettei ole tilaa rauhoittumiselle.
Ymmärrämme, että meidän pitäisi yrittää pitää itsestämme huolta. Meidän on täytynyt havahtua siihen, että tämä sota ei ole sprintti vaan maraton. Olemme kaikki väsyneitä, ja odotamme sinnikkäästi päivää, jolloin sota on ohi ja voimme kaikki hengähtää.
Toisaalta olen löytänyt voimia, joita en aiemmin tiennyt itselläni olevan! Mikään ei lisää niin paljoa motivaatiota kuin tietoisuus siitä, että jokainen jakamamme Raamattu pystyy muuttamaan ja tuomaan toivoa saajalleen.
Yritän olla varovainen, etten perusta uskoani yliluonnollisiin tapahtumiin. Mutta pidän ihmeenä, että alas ammuttu ohjus laskeutui vain 500 metrin päähän vanhempieni kodista, eikä vanhemmilleni käynyt mitään. Vain lähellä ollut vanha lato tuhoutui. Ihmettä on myös se, että vaimoni ja poikani saivat vieraassa maassa perheen, jotka otti heidät ystävällisesti vastaan ja tarjosi heille turvapaikan.
Mitä pelkäät eniten?
Rostyslav: Suurin pelkoni on, että sota kestää liian kauan. Pelkään, että menetämme sotaa edeltäneen identiteettimme päivittäin kokemamme väkivallan vuoksi. Välttääksemme tämän ei ole muuta keinoa kuin vain pakottaa itsemme, yksilöllisesti ja kollektiivisesti, olemaan yhteydessä inhimillisyyden lähteeseen: Raamattuun.
Miten sota on muuttanut sinua ja uskoasi?
Rostyslav: Selviytyäksemme kaikesta surusta olemme joutuneet kovettamaan itseämme. Kun näkee liian monta kuolemaa ja liikaa kipua, niin ei kestä sitä, jos antaa tunteittensa virrata joka kerta. Emme ole valitettavasti enää niin herkkiä kuin aiemmin.
Elämän haurastuminen on saanut kääntämään ajatukset Jumalaan, ikuisuuteen ja hengellisiin asioihin. Tämä aika on opettanut olemaan kiitollinen aivan perusasioista, kuten valosta ja lämmöstä kotona, hyvästä yöunesta, hiljaisesta aamusta ilman sireenejä, perheen kanssa olemista tai ystävyydestä.
Mitä tarvikkeita sinulta puuttuu eniten? Mitkä ovat ihmisten tärkeimmät tarpeet?
Rostyslav: Aina kun tiimimme suuntaavat etulinjalle ja äskettäin vapautetuille alueille, ottamamme Raamatut loppuvat valitettavasti liian aikaisin. Aina joku jää ilman Raamattua.
Käytännön asioista on pulaa koko ajan: ruokaa, perushygieniatarvikkeita, lääkkeitä, lämpimiä vaatteita tarvitaan valtavasti. Monilla alueilla ihmiset tarvitsevat taskulamppuja, tehopankkeja ja kannettavia liesiä.
Onko sinulla Raamatun jae, joka antaa sinulle voimaa?
Rostyslav: On aivan uskomatonta, kuinka jotkut Raamatun jakeet ovat saaneet täysin erilaisen merkityksen näissä olosuhteissa. Raamatusta voi aina löytää jotain, joka puhuttelee hyvin erityisellä tavalla nykyisessä tilanteessa – tästä syystä meille on tärkeää jakaa Raamattuja mahdollisimman monille täällä.
Lannistumisen hetkinä minua auttaa tämä raamatunkohta: “Älkää murehtiko mistään, vaan kertokaa kaikki tarpeenne Jumalalle. Pyytäkää häneltä, rukoilkaa ja kiittäkää häntä. Kaiken ymmärryksen ylittävä Jumalan rauha vartioi sydäntänne ja ajatuksianne ja saa ne pysymään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (Fil. 4:6–7)
Mitä me voimme tehdä auttaaksemme?
Rostyslav: Rukoile rauhan puolesta Ukrainassa, rukoile sodan uhrien puolesta, rukoile kirkon, Ukrainan Pipliaseuran ja kaikkien vapaaehtoisten puolesta. Uskovina tiedämme, että kaikki riippuu Jumalasta, kaikki on Hänen käsissään. Jos voit, niin tue taloudellisesti Ukrainan Pipliaseuraa. Pienikin apu on merkityksellinen. Sen avulla jaamme Raamattuja, tarvikkeita ja lääkkeitä sodan runtelemilla alueilla.
Lue lisää: Toivon valoa Ukrainaan
Teksti: Hanna Paavilainen, lähde: UBS/Yhtyneet Raamattuseurat, helmikuu 2023
Kuvat: UBS/Yhtyneet Raamattuseurat
