Kirjoittanut
Lapset ovat kaikkialla maailmassa erityisen haavoittuvia. Lasten oikeuksien julistus suunniteltiin lasten suojelemiseksi, ja se on yksi laajimmin allekirjoitettuja ja vahvistettuja kansainvälisiä sopimuksia.
Lapset kärsivät kuitenkin edelleen uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvasta syrjinnästä. Open Doorsin World Watch -tutkimusosasto on alustavasti selvittänyt, mitä lapset joutuvat kokemaan kristillisen uskonsa sekä kristittyjen perheittensä ja yhteisöjensä tähden.
Lapset joutuvat sekä suoraan että epäsuorasti uskonnollisen syrjinnän, häirinnän ja suvaitsemattomuuden kohteiksi. Tällä on vakavia seurauksia heidän omassa elämässään, mutta se vaikuttaa myös seurakunnan elämään ja tulevaisuuteen.
Alustavat tulokset viittaavat siihen, että lapset altistuvat epäsuorasti vainolle, joka kohdistuu heidän vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Pidätykset, leskeys, pakotettu avioero ja lasten huoltajuuden epääminen johtavat kaikki lasten erottamiseen heidän kristityistä vanhemmistaan. Tämä on epäilemättä lapsille traumaattista, ja sillä on myös pitkäaikaisia vahingollisia vaikutuksia. Kristittyjen perheiden syrjiminen vaikuttaa myös lasten terveydenhuoltoon ja esimerkiksi ruuan ja veden saantiin.
Koska seurakuntien ja kristittyjen vanhempien toimintaa rajoitetaan, lapset eivät välttämättä pääse tutustumaan uskonnolliseen perinteeseensä. He eivät saa opetusta uskostaan eivätkä tukea vanhemmilta kristityiltä. Ilman yhteisönsä tukea lapset saattavat joutua kohtaamaan suvaitsemattomuuden paineet tai yhteisön hylkimisen yksin. Esimerkiksi Kiinassa alle 18-vuotiailta on kiellettyä osallistua jumalanpalveluksiin tai minkäänlaiseen uskonnolliseen kasvatukseen.
Kouluissa on yleistä, että toiset oppilaat tai opettajat kiusaavat kristittyjä lapsia. Lapsilta voidaan myös estää pääsy kouluun tai korkeakouluun uskonsa vuoksi. Kristinuskolle vihamielisimmissä paikoissa, kuten Pohjois-Koreassa, tutkitaan perin pohjin, kuuluuko oppilas johonkin valtion kieltämään uskonnolliseen yhteisöön. Joissain maissa oppilaat pakotetaan osallistumaan valtauskonnon harjoittamiseen koulussa. Esimerkiksi Jemenissä koulun opetussuunnitelma on hyvin islamisoitunut ja lapsia saatetaan painostaa osallistumaan muslimien rukouksiin.
Kun nuoret tunnustautuvat kristityiksi, he antautuvat vaaraan joutua toisten nuorten, opettajien, yhteisön jäsenten tai jopa omien perheenjäsentensä sanallisen häirinnän kohteiksi. Intiassa häirintää lietsoo hindulaisen äärinationalismin voimistuminen. Sanallinen häirintä saattaa johtaa hakkaamiseen tai seksuaaliseen pahoinpitelyyn, joka kohdistuu erityisesti tyttöihin. Tyttöihin kohdistuu myös ihmiskauppaan ja pakkoavioliittoon liittyvä sieppausvaara. Pojat ovat alttiimpia muulle fyysiselle väkivallalle.
Lapsen merkitseminen henkilörekisteriin on tavallinen käytäntö, johon vanhemmat eri puolilla maailmaa ovat tottuneet. Kristityille vanhemmille se voi olla vaikeaa, sillä heidät saatetaan pakottaa rekisteröimään lapsensa valtauskontoon kuuluvaksi. Se vaikuttaa lapseen koko hänen elämänsä ajan.
Syrjinnän eri muodot vaikuttavat kristillisten yhteisöjen lapsiin, heidän lähipiiriinsä ja koko yhteisöön. Esimerkiksi jos tyttö raiskataan kristillisen identiteettinsä vuoksi, hän kokee sekä välittömän trauman että häpeän, joka kohdistuu häneen ja hänen perheeseensä. Vaikutukset ulottuvat pitkälle tytön tulevaisuuteen, kuten avioliitto- ja työllistymismahdollisuuksiin. Kristityt nuoret saattavat myös joutua köyhyyden kierteeseen, joka syntyy koulutukseen pääsyn rajoittamisesta sekä häpeästä ja leimautumisesta.
Kirkkoja vastustetaan niiden haavoittuvimpien jäsenten kautta. Heidän eloonjäämisensä ja kasvunsa uskonyhteisössä vaikuttaa yhteisön pysyvyyteen. Lasten siirtäminen pois seurakunnasta sieppauksen, perheestä erottamisen, ihmiskaupan tai pakkoavioliittoon liittyvän pakkokäännytyksen kautta aiheuttaa sydäntäsärkevää surua, mutta katkaisee myös kristillisen uskon ketjun. Kirkoilta, joilta kielletään lasten uskon tukeminen, kielletään samalla niiden perusoikeus kasvattaa seuraava sukupolvi uskonyhteisön säilymiseksi vakaana myös tulevaisuudessa.
Edellä kuvatut havainnot on tehty kahdeksantoista maata kattavassa tutkimuksessa käyttäen apuna vuosien 2020 ja 2021 WWL-listauksia.
Suosituksia
- Hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen tulisi suunnata resursseja tarkempaan tutkimukseen siitä, millä tavoin lapsiin kohdistuu suoraa ja epäsuoraa syrjintää heidän uskonsa vuoksi sekä heidän vähemmistöön kuuluvien perheittensä ja yhteisöjensä kautta.
- Hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen tulisi sisällyttää uskonto osa-alueeksi kaikkiin arviointeihin, joita käytetään lasten suojattomuutta vähentävien ohjelmien laatimiseksi. Olisi huomioitava, että uskonto vahvistaa haavoittuvuutta. Arvioinnin tulisi olla myös sukupuolisidonnaista niin, että se huomioisi poikiin ja tyttöihin kohdistuvat erilaiset uhat.
- Hallitusten tulisi säätää lakeja lapsi- ja pakkoavioliittojen torjumiseksi sekä varmistaa, että näitä lakeja noudatetaan ja että tekijät eivät jää rankaisematta.
- Hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen tulisi vahvistaa julkisia kouluja: niiden kautta voidaan tukea toimia, jotka edistävät lasten oikeutta kuulua uskonnollisiin yhteisöihin, sekä torjua toimia, jotka saavat aikaan uskonnollista syrjintää.
