Kirjoittanut
Siirtomaapolitiikan jälkeensä jättämä riippuvuus länsimaista näkyy yhä myös lähetystyössä. Länsikeskeisyydestä pitäisi kuitenkin päästä yhä moniäänisempään maailmanlähetykseen, uskoo Kirk Franklin.
Kuinka lähetystyöstä saataisiin entistä monenkeskisempää? Siitä on kiinnostunut australialainen Kirk Franklin, joka työskentelee pääjohtajana Wycliffe Global Alliancessa. Se on kansainvälinen, yli sadan raamatunkäännöstyötä tekevän järjestön liitto.
– Muutamien viime vuosien painopiste on ollut se, kuinka auttaa järjestöjä ja kirkkoja globaalissa etelässä tekemään raamatunkäännöstyötä, hän kertoo.
Globaalilla etelällä tarkoitetaan niin kutsuttuja kehittyviä maita suhteessa pohjoisen rikkaisiin, teollistuneisiin maihin.
Jos lähetystyön moottoreita saataisiin siirrettyä yhä enemmän länsimaista muualle maailmaan, maailmanlähetyksessä alkaisi kuulua yhä useampia erilaisia ääniä. Se on haaste ja rikkaus, jonka seurauksia ei vielä tiedetä.
Painopiste pois länsimaista
Kirk Franklin kasvoi itse lähetyslapsena Papua-Uudessa-Guineassa ”koko paketin kanssa”: hän näki vanhempiensa tekemän raamatunkäännöstyön ja auttoikin heitä kielenoppimisessa sekä Uuden testamentin julkaisukuntoon saattamisessa.
Hän oli kiinnostunut lähetystyöstä, muttei ollut suunnitellut jatkavansa vanhempiensa jalanjäljissä raamatunkäännöstyössä. Lopulta Wycliffe oli kuitenkin se, joka kutsui Yhdysvaltoihin opintojen perässä muuttaneen Franklinin takaisin Papua-Uuteen-Guineaan. Painittuaan asian kanssa hän suostui kahdeksi vuodeksi.
– Kun menin takaisin, kukoistin. Se oli kuin minulle tehty.
Siitä alkoi pitkä tie Wycliffen yhteydessä, kansalliselta tasolta kansainväliselle. Nyt Franklin on toiminut 12 vuotta Wycliffe Global Alliancen johdossa, ja kauden on määrä päättyä ensi syksynä. Vuosiin on mahtunut paljon matkustusta, johtajuuden opettamista ja raamatunkäännöstyön järjestöjen toiminnan kehittämistä. Yksi hänen merkittävistä tavoitteistaan on ollut siirtää painopistettä pois länsimaista.
– Paljon rukoiltuani suostuin aikanaan toiminnanjohtajaksi sillä ehdolla, että suostuisimme siirtymään pois länsikeskeisyydestä, hän kertoo.
Siirtomaa-ajan perintö näkyy pitkään
Maailmanlähetys on ollut jo pitkään muutoksessa, kun entisistä lähetystyön kohteista on tullut tekijöitä. Suurimpana esteenä sille, että globaalin etelän maat ottaisivat enemmän vastuuta työstä, on Kirk Franklinin mukaan riippuvuus länsimaista. Sen historialliset syyt ulottuvat kolonialismiin eli siirtomaapolitiikkaan.
– 1880-luvulla yhdeksän Euroopan maata jakoi Afrikan keskenään. Se aloitti riippuvuuden systeemin, Franklin selittää.
Hänen mukaansa siirtomaa-ajan perintö näkyy vielä erityisesti ranskankielisen Afrikan riippuvuutena entisestä valloittajastaan, britit taas soivat hallitsemilleen maille enemmän autonomiaa.
Ongelmat ovat moninaisia ja yksilöllisiä, kuten ovat mahdolliset ratkaisutkin.
Esimerkiksi Indonesiassa tapahtuneiden poliittisten muutoksien jälkeen länsimaisten raamatunkääntäjien oli lähdettävä maasta, jolloin paikallisille tuli pakote, mutta myös mahdollisuus ottaa johto raamatunkäännöstyössä. Nykyään maassa on kaksitoista paikallista Wycliffe Global Alliancen jäsenjärjestöä.
Moniäänisyys on sotkuista
Jos maailmanlähetyksen keskukset siirtyvät yhä enemmän länsimaista muualle, myöskään lähetystyön näkökulma ei Franklinin mukaan voi olla pelkästään pohjoisamerikkalainen tai eurooppalainen. Wycliffe Global Alliancen toiminnassa on Franklinin ja Nelus Niemandtin* mukaan seitsemän huomattavaa vaikutetta pohjoisamerikkalaisesta eurooppalaiseen ja eteläafrikkalaiseen, eteläkorealaisesta filippiiniläiseen, kenialaiseen ja niin edelleen. Tämä tarkoittaa paitsi erilaisia kulttuurisia lähtökohtia, myös erilaisia teologisia painotuksia.
Esimerkiksi moni globaalista etelästä tuleva johtaja on länsimaita huomattavasti konservatiivisempi seksuaalietiikkaa ja sukupuolta koskevissa kysymyksissä. Joissakin Afrikan maissa kukoistaa menestysteologia.
Miltä moniäänisyys maailmanlähetyksessä kuulostaa?
– Käyttäisin ilmaisua ”sotkuinen”, Franklin vastaa.
– Kuoro ei kuulosta kauniilta, jos ihmiset laulavat nuotin vierestä. Mutta jos he laulavat yhdessä harmonisesti, siitä tulee kaunista.
Vielä on liian aikaista sanoa, miltä todella monenkeskinen ja moniääninen seurakunta ja lähetys kuulostavat, mutta jos eri kansallisuuksista tulevat johtajat oppivat kunnioittamaan toisiaan ja toistensa kulttuureja, monista äänistä voi tulla hyvin rikas kuoro.
– Sitä seurakunnan pitäisi olla, jotta maailma näkisi, että seurakunnalla on merkitystä.
*Kirk Franklin ja Nelus Niemandt 2016, Polycentrism in the missio Dei, HTS Teologiese Studies/Theological Studies.
