Kirjoittanut
Musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori tutkii, laulaa ja opettaa hiljaista rukouslaulua, myös kesällä.
Kemiönsaaren idylliseen rantamaisemaan, ilmavaan latoon, on somistettu alttari.
Sen ääreen on sijoitettu puoliympyrään tuolit, joilla istuu levollisesti kuusitoista aikuista laulajaa. Kesätuuli henkäilee seinien raoista ja avoimesta ovesta. Linnut säestävät hiljaista laulua viserryksellään.
Pedagogi, musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori pitää viidettä hiljaisen rukouslaulun kesäkurssiaan Labbnäsin lomakodissa, entisessä pappilassa, jonka Amos Anderson aikoinaan lahjoitti Kemiönsaaren ruotsinkielisille martoille.
Kurssilaisia hemmotellaan viiden päivän ajan saariston herkuilla sekä näköaloilla Dragsfjärd-järvelle, mutta pääosassa on rukouslaulu.
Kurssille osallistujia on matkannut ympäri Suomen, esimerkiksi Helsingistä, Oulusta ja Tampereelta.
– Yhteistä on kaipuu rukoukseen, lepoon ja yhteyteen, opettaja summaa.
Kurssilla lauletaan vanhoja kirkkolauluja latinaksi ja suomeksi, joskus myös ruotsiksi ja englanniksi, osallistujien mukaan.
– Laulussa on olennaista yhteinen ääni. Oma ääni saa sulautua muiden ääneen. Kaikki laulut opitaan korvakuulolta eikä nuotinlukutaitokaan ole ollenkaan välttämätön.
Laulutaitoa ei vaadita, ennemminkin halua kuunnella.
Hilkka-Liisa Vuori kertoo, että luostarilauluja on menneinä vuosisatoina tehty koko kirkkovuotta varten, joten niistä löytyy kosolti puhuttelevaa ja koskettavaa elämän evästä.
– Kun keho soi ja huulet toistavat Raamatun sanaa, rukouslaulu voi saatella siunatulla, lempeällä tavalla kokonaisvaltaiseen hiljaisuuteen, hoitoon ja lepoon.
Hiljaisen rukouslaulun ystäviä kokoontuu omiin harrastusryhmiinsä eri puolilla Suomea.
Hilkka-Liisa Vuori on laulunjohtajana meditatiivisen rukouslaulun messuissa, joita on järjestetty säännöllisesti Helsingissä Kallion kirkossa 2000-luvun alusta lähtien.
Tänä vuonna syyskauden ensimmäinen messu on elokuun 22:ntena.
Päivätyönään Vuori toimii gregoriaanisen laulumateriaalin tutkijana Kansalliskirjastossa ja opettaa saman aihepiirin lauluja Sibelius-Akatemiassa.
– Tuntuma on, että moni ihminen haluaisi rauhoittua nykyistä kokonaisvaltaisemmin rukoukseen.
– Luostarilaulujen polveileva levollisuus tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen, kiireettömään hetkeen soinnissa ja rukouksessa, jonka voi ajatella jatkuneen jo vuosisatoja.
