Tilanteen pitkittyessä haasteet kasvavat.
Yhdysvalloissa kristilliset tutkimuslaitokset pyrkivät pysymään ajan tasalla koronapandemian vaikutuksista kristillisiin seurakuntiin. Yhteiskunnallinen tilanne on erilainen kuin Suomessa, mutta on syytä seurata, millaisia kehityslinjoja vallitseva tilanne siellä seurakuntiin luo.
Tutkimuslaitos Barna Research seuraa ja analysoi kuukausittain maan kristillisten seurakuntien tilaa. Kesä-heinäkuussa tehtyjen tutkimusten myötä huolta ovat herättäneet erityisesti seurakuntien jäsenten pandemian aikainen osallistuminen seurakuntien toimintaan, pandemian vaikutukset seurakuntalaisten uskoon ja hengelliseen elämään sekä työntekijöiden jaksaminen jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa.
Barnan mukaan lähes kokonaan nettilähetyksiin siirtyneet seurakunnat kohtaavat pandemian pitkittyessä haasteen, joka näkyy jo nyt Yhdysvalloissa, ja jonka lopullinen vaikutus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun seurakuntien toiminta palautuu pandemiaa edeltävälle tasolle.
Barnan mukaan 32 prosenttia siitä joukosta, joka oli aktiiviosallistujia omassa seurakunnassaan, on lakannut osallistumasta kokonaan seurakuntansa toimintaan eikä seuraa myöskään sen nettilähetyksiä. Tutkimuksen analyysissa muistutetaan, että tämän ihmisjoukon tiedostaminen ja tavoittaminen on erityisen tärkeää, koska pandemian pitkittyessä juuri heidän sitoutumisensa seurakuntaan heikkenee päivä päivältä.
Suomessa tilanne näyttää olevan vakaampi tässä suhteessa, eikä tietoja vastaavasta ilmiöstä ole tullut. Tilannetta on syytä kuitenkin seurata, varsinkin jos ja kun rajoituksia kokoontumiselle kiristetään jälleen.
Pandemian alkuvaiheessa seurakuntien pastorit eivät olleet kovinkaan huolissaan seurakuntalaisten henkilökohtaisen uskon ja hengellisen elämän vakaudesta. Nyt, viisi kuukautta myöhemmin, joka viides pastori uskoi, että pandemian seurausten myötä seurakuntalaisten uskon elämä saattaa joutua kriisiin.
New Yorkissa kansainvälistä seurakuntaa johtava Jon Tyson toteaa, että kun ihmiset alkavat menettää työpaikkojaan ja kaikki elämänalueet joutuvat vaikutetuksi tai uhanalaiseksi kriisin pitkittyessä, he kohtaavat pettymysten sarjan, joka johtaa myös uskonelämän ja teologian uudelleenarviointiin.
– Uskon ja Jumala-suhteen joutuminen koetukselle on mahdollisuus uskon vahvistumiseen. ”Painiminen” Jumalan kanssa voi johtaa hengelliseen kasvuun. Pastorien taidollisen johtamisen myötä tilanne voi tuoda kasvun, vaikkakin se vaatii kovaa työtä viikko viikon jälkeen, Tyson toteaa.
Tämäkin on syytä huomioida ja ennakoida suomalaisessa seurakuntakontekstissa – ovathan Suomen talousnäkymät nopeasti heikentymässä maailmanlaajuisen tilanteen myötä, vaikka pandemiatilanne itsessään onkin varsin hyvä.
Kolmas huolenaihe on työntekijöiden jaksaminen jatkuvasti muuttuvien tilanteiden ja ohjeiden luomassa ”uudessa normaalissa”. Barnan mukaan vain yksi kymmenestä pastorista kokee olevansa hyvin tilanteen tasalla siinä, miten johtaa seurakuntaa seuraavien kuukausien aikana.
Seurakunnat ovat pakotettuja tekemään digiloikan jumalanpalvelusten lisäksi myös monella muulla toiminta-alueella. Rajoitusten alla avatuissa seurakunnissa lähes kaikki joudutaan tekemään uudella tavalla. Tämä haastaa myös suomalaisissa seurakunnissa toimivia edelleen muutokseen ja uusien työtapojen löytämiseen.
