Kirjoittanut
Ilmastonmuutos, aseenkantolupa, rotumellakat ja koronalta suojautuminen. Yhdysvalloissa moni teema on jo valmiiksi taputeltu puoluekannan mukaan. Miten asioita voi edes ratkaista kahtiajakautuneessa Yhdysvalloissa, professori Marko Maunula?
Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat loppusuoralla. Nyt ”ehdokkaat tarjoavat punaista lihaa äänestäjilleen”, toteaa Yhdysvaltojen historian professori Marko Maunula. Hän toimii Yhdysvaltojen historian professorina Claytonin osavaltionyliopistossa Yhdysvaltojen Atlantassa. Maunula asuu kaupungissa, jonka historia ja nykyisyys heiluttelee poliitikoille Yhdysvaltojen ratkaisun avaimia köyhyyden ja rotusorron lopettamiseen. Niiden ratkaisemisen aika ei ole ainakaan presidentinvaalien aikana, sillä ensiksi pitäisi varmistaa pääsy Valkoiseen taloon. Tämän jutun lopussa on linkki Marko Maunulan radiohaastatteluun.
Entä jos Suomessa olisi myös kaksipuoluejärjestelmä, jota edustaisi Vihreät ja Perusuomalaiset?
Yhdysvaltojen poliittinen ilmapiiri on jo pitkään ollut kahtiajakautunutta ja Trumpin presidenttiyden aikana polarisaatio näkyy selvemmin. Ensimmäistä vaalidebattia seuranneelle saattoi jäädä mielikuva nyrkkeilyottelusta, jossa sekä tuomari että katsoja tyrmättiin. Minkälainen merkitys sillä sitten on, että Yhdysvaltain poliittisessa nyrkkeilykehässä on vain kaksi puoluetta? Maunula kävi alkusyksystä Suomessa huomatakseen, että täällä keskustelukulttuuri on valovuoden päässä rapakuntoon päässeestä amerikkalaisesta poliittisesta keskustelukulttuurista.
Tällä hetkellä Yhdysvalloissa eletään niin voimakkaan polarisaation aikakautta. Sellaisen jännitteen huomaan ihan naapureidenkin kesken.
Maunulan mukaan kaksipuoluejärjestelmä luo osin vastakkainasettelua, mutta Yhdysvalloissa on poliittisia mielipiteitä yhtä laaja kirjo kuin Suomessa. Esimerkiksi demokraattisesta puolueesta Maunula voisi sijoittaisi jonkun poliitikon Vasemmistoliittoon ja jonkun taas Kokoomuksen vasempaan reunaan.
– Kaksipuoluejärjestelmässä puolueiden väliset kiistat ovat voimakkaita, mutta puolueet ovat sisältään hajanaisia. Suuria telttoja. Molemmat puolueet ovat jonkinlaisessa käymistilassa. Amerikkalaiset puolueet eivät ole kovinkaan staattisia. Monissa avainkysymyksissä demokraatit ja republikaanit ovat suorastaan vaihtaneet paikkaa. Esimerkiksi mitä tulee suhtautumiseen liittovaltion aktivismiin, kansalaisoikeuksiin. Demokraatit olivat aikaisemmin valkoisen ylivallan ja rotuerottelun puolue. Nyt se on kiistattomasti sitoutunut rodulliseen ja seksuaaliseen tasa-arvoon. Republikaaninen puolue etsii itseään. Sitä ohjaa trumpilainen talouspopulismi, joka on hyvin kaukana republikaanisesta puolueesta vielä 1980-90-luvuilla, Maunula selventää.
Yhteinen vihollinen on yhdistänyt demokraatit puhaltamaan yhteen hiileen
– Demokraatit-puolueessa on sekä vasen että oikea laita. Joe Biden edustaa puolueen konservatiivista siipeä, mutta puolue on pysynyt aika hyvin kasassa. Yhteinen vihollinen on yhdistänyt ja Donald Trump on polarisoinut ja tavallaan pistäny demokraatit puhaltamaan yhteen hiileen.
Suomalaiselle saattaa amerikkalainen poliittinen järjestelmä tuntua varsin kompleksilta, vaikka molempien mantereen maat edustavatkin länsimaista demokratiaa. Se kuitenkin toteutuu aivan erilaisen koneiston kautta. Yhdysvallat on vahvasti erilaisten osien summa. Osavaltiot ja liittovaltio on osa ylätason poliittista slangia, jota Maunulan pitää suomentaa.
– Osavaltio on tärkeämpi kuin liittovaltio arkipäivän elämässä. Liittovaltio on kaukainen aparaatti, joka vastaa ulkopolitiikasta, turvallisuuspolitiikasta ja finanssipoliitikasta. Osavaltioiden poliittiset kulttuurit, luonteet, taloudet ovat niin voimakkaan erilaiset, että joskus ihan hieman liitoitellen voi sanoa, että Alabamalla ja Massachusettsilla on saman verran eroa kuin Albanialla ja Saksalla. Kulturaalisesti, taloudellisesti ja historiallisesti niiden erot ovat hyvinkin voimakkaat.
Ilmastonmuutos lämmittää myös poliitikkoja – Nyt on tiedekin politisoitu. Miksi?
Viime kuukausina ilmastonmuutoksesta on alettu puhumaan Kalifornian maastopalojen yhteydessä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kävi syyskuun puolivälissä Kaliforniassa katsomassa metsäpalojen tuhoa. Trump tapasi kuvernööri Gavin Newsomin, joka totesi, ilmaston olevan Kaliforniassa entistä kuumempaa ja kuivempaa.
”On käynyt selväksi, että tiede ja todisteet ovat itsestään selviä: Ilmastonmuutos on totta ja se pahentaa tätä.” – Kalifornian kuvernööri Newsom
Trump kumosi huolet ilmastonmuutoksesta. Hän totesi: “Se alkaa jäähtyä, katsokaa vain.” Hetki ennen Trumpin saapumista McCellan Parkiin, demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden hyökkäsi Trumpia vastaan toteamalla, että Trump on ilmastontuhoaja. Retoriikka on alkanut kuumentua myös maltillisemman linjan poliitikoissa. Ilmaston lämmetessä Trumpin ”suon kuivaaminen” on alkanut kuivattaa ja kuumentaa poliittista eliittiä, joiden kehtona pidetään suon päälle rakennettua pääkaupunki Washingtonia.
– Tässä huomataan, missä Yhdysvallat on rappeutunut kulturaalisesti poliittisen kulttuurin suhteen viime vuosien aikana, on kaiken politisointi mukaan lukien tiede. Trumphan sanoi samassa lausunnossa, että hänen mielestään tiede on väärässä. Hänen mielipide ja intuitio on tässä keskustelussa yhtä relevantti kuin tiedemiesten tutkimustulokset. Maastopalot on myös politisoitu, Maunula ihmettelee.
Miksi republikaanit vastustavat ilmastonmuutokset vastaisia toimia?
Onko siis niin, että demokraatit edistäisivät ilmastonmuutoksen vastaisia toimia, republikaanit taas eivät? Voiko kahtiahajo olla näin tyly, vaikka Kalifornian aiempi republikaaninen kuvernööri Arnold Schwarzenegger muistetaan ryhtyneen ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Mikä selittää näiden puolueen linjaeroja eniten?
– Se on pitkälle johtunut taloudesta. Republikaanit, jotka perinteisesti ovat olleet enemmän sidoksissa amerikkalaiseen talouselämään, ovat vastustaneet voimakkaita tekoja ja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, kerta he ovat nähneet, että se ongelma ei ole niin vahva, että se vaatisi niin dramaattisia tekoja, jotka toisaalta vahingoittaisivat taloutta. Tämä ideologia on voimistunut. Siinä vaiheessa, kun tämä ilmastonmuutos on yhä dramaattisemmin nähtävissä ja todettavissa omin aistein, niin he (republikaanit) ovat vain koventaneet tätä retoriikkaa. Tämän kaiken politisoituminen on siitäkin esimerkki, että tiede käsitellään poliittisena nappulana, Maunula selventää.
Mustien pitkä tie MLK:n rauhanmarsseista BLM:n anarkistisiin mellakoihin
Marko Maunuksela edustaa vähemmistöä ihonvärinsä puolesta. Vaikka afroamerikkalaisia on alle 13 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä, Atlantassa valkoihoinen voi kokea kuuluvansa vähemmistöön. Onko se väärin? Maunukselan työpaikka ja moni kaupungin lähiö edustaa eri rotujen yhdessä elämistä. Tämä kaupunki muistetaan pastori, ihmisoikeusaktivisti Martin Luther Kingistä, joka vastusti väkivaltaa ja kannatti rakenteellista rasismin lopettamista. Nykyään kaupungin päättävissä elimissä tumma väki on hyvin edustettuna. Jotain piti murtaa, että vallanpitäjä murtui. Kesällä menehtynyt ja rauhanomaisesti Martin Luther Kingin rinnalla kulkenut John Lewis muistutti BLM-liikkeeseen liittyneitä väkivallattomuudesta. Siitä huolimatta, että hänenkin kallonsa murtui ja hän joutui ”kääntämään poskensa” kivun hinnalla useita kertoja.
Mielenosoittajien pitää hyväksyä rauha ja väkivallattomuus elämän tapana. Siitä huolimatta, että mielenosoittajia lyötäisiin, pidätettäisiin, laitettaisiin vankilaan ja jopa voitaisiin tappaa. Mutta mielenosoittajan pitää elää ja antaa kaikki hyvä rasisminvastaisuuteen. – ihmisoikeustaistelija John Lewis
– Atlanta on ollut vuosikymmeniä mustan Amerikan mekka. Kaupungissa on mittava afroamerikkalainen keskiluokka ja yläluokka myös. Tämä on tehnyt rodullisista jännitteistä heikompia Atlantassa kuin monessa muussa paikassa, Maunula toteaa. Hän kertoo käyneensä satunnaisesti Our Lady of the Lourdes -kirkon katolisessa messussa. Kyseinen kirkko oli rotuerottelun aikana afroamerikkalaisten katolisten kirkko. Se sijaitsee vanhassa ja historiallisessa afroamerikkalaisessa Fort Worthin naapurustossa, joka on tätä nykyä integroitunut. Mielenkiintoisen tästä naapurustosta tekee sen, että se on integroitunut pitkälti afroamerikkalaisten ehdoilla. Kaupungin henki näkyy myös siinä, että kyseisen kirkon afroamerikkalaisessa kuorossa on mukana valkoisia laulajia.
– En lähde sanomaan, että Atlanta on millään muotoa täydellinen paikka. Siinä huomaa niin voimakkaan positiivisen kehityksen, joka sekin rajoittuu jossain määrin koulutettuihin ihmisiin, keskiluokkaan, että nämä rodullisen jännitteet näkyvät köyhemmän työväenluokkaisen väestön parissa. Kun mennään työväenluokkaisiin naapurustoihin, niin ne ovat edelleen tiukan afroamerikkalaisia tai valkoisia tai latinoita. Vähemmän koulutettujen ja huonommin toimeentulevien ihmisten parissa integraatio on kaukana
Vähemmän koulutettujen parissa integraatio on kaukana – Marko Maunula
Missä asioissa mustan väen oikeudet ja asema on parantunut?
Amerikkalaisissa elokuvissa on kierrätetty sankaritarinoita 1960-luvun ihmisoikeustaistelijoista, jotka vastustivat ihonväriin perustunutta rasismia ja sortoa. Kun Malcolm X:stä kertova elokuva loppuu, minkälainen todellisuus näyttäytyy 2020-luvun yhdysvaltalaiseen arkeen?
– Itegraation saapuminen, rotuerottelun loppuminen on parantanut afroamerikkalaisten koulutustasoa, terveyttä, elintasoa huomattavasti. Keskiluokka, koulutetut ihmiset ja paremmin toimeentulevat ihmiset ovat integroituneet, mutta köyhät eivät niinkään. Tämä on avannut oven afroamerikkalaiselle keskiluokalle. Kun rotuerottelu loppui, niin afroamerikkalaiset lääkärit, lakimiehet, professorit, koulutetut, yritysjohtajat muuttivat pois lähiöihin, toteaa Maunula ja kertoo lähiöissä olleen houkuttimena paremmat talot ja olosuhteet lapsille.
– Nämä jäljelle jääneet yhteisöt menettivät yhteisöjen johtavat hahmot, jotka olivat olleet aktivisteja naapurustoissa ja ajaneet naapuruston asioita. Fort Worth rappeutui täysin ja se oli todella pahassa kunnossa huume- ja alkoholiongelmineen 1990-luvulla. Nyt sitten musta ja valkoinen keskiluokka ovat löytäneet tämän naapuruston uudestaan. Tämä on valtaosin hyvä asia tietenkin, mutta se on ajanut köyhemmät ihmiset pois omista vanhoista naapurustoistaan uusiin, halpoihin, köyhempiin lähiöihin, Maunula harmittelee. Hän pohtiikin, että köyhien aseman parantamisella voidaan ratkaista myös rasismin ongelmia.
Köyhyys pitäisi ratkaista
– Tässä on ollut tämä ongelma. Yhdysvallat historiallisesti on ollut maailman paras köyhän miehen maa. Yhdysvalloissa oli voimakas sosioekonominen liikkuvuus, joka sai miljoonat eurooppalaiset muuttamaan sinne, suomalaiset mukaan luettuna. Jos sä teit töitä Yhdysvalloissa ja et ollut kauhean tyhmä, niin sä pärjäsit. Melkein pystyi takaamaan, että jos sä olet kykeneväinen kovaan työntekoon, niin sinä menestyt. Tää sosioekonominen liikkuvuus oli todella nopeaa. Nyt Yhdysvalloissa on eräs läntisen maailman hintaimpia sosioekonomisuuden liikkuvuuksia. Amerikkalaiset yhä useammin kuolevat samassa yhteiskuntaluokassa, mihin he syntyivät, Maunula selventää. Hän myös muistuttaa amerikkalaisen tehdastyön muuttaneen joko osoitettaan Aasiaan tai muotoaan automatisoinnin takia. Samalla amerikkalainen unelma varmasta työpaikasta on romuttunut.
– Tässä poliittisesti on ongelma, että tämä taistelee koko republikaanista ideologiaa vastaan, jossa republikaanit painottavat yksilön vastuuta ja yksilön vapautta. Kun amerikkalaiset oppivat poliittisesti hyväksymään, että meillä on nyt rakenteellinen ongelma, joka liittyy nyt tähän hidastuneeseen sosioekonomiseen liikkuvuuteen. Sitten kun tämä ideologinen ongelma saadaan ratkaistua, niin sen jälkeen käytännön ongelmatkin löytyisi yli puoluerajojen halua tehdä enemmän.
Miksi köyhyydestä tai terveydenhuoltojärjestelmästä ei puhuta presidentinvaaleissa?
Maunula ei lähde kaunistelemaan demokraattien tai republikaanien vaalitstrategioita. Kun vaalit lähestyvät, voisi kuvittella, että Biden ja Trump kosiskelisivat laajalla rintamalla potentiaalisia kannattajiaan. Kattia kanssa.
– Presidentinvaaleissa puolueet tarjoavat punaista lihaa omalle puolueväelleen. Puolueiden strategistit ovat todella teräviä. He ovat havainneet, että ainoastaan 5 prosenttia äänestäjistä tässä vaiheessa (syyskuussa) ei ole tehnyt vielä äänestyspäätöstään. Tämä on erittäin vähän. Neljä vuotta sitten noin 20 prosenttia äänestäjistä ei ollut tehnyt vielä äänestyspäätöstä Clintonin ja Trumpin välillä. Nyt se on vain murto-osa tästä, mikä tarkoittaa sitä, että nyt ennen kaikkea vaalit ratkaistaan sillä, että kuinka tehokkaasti saadaan omat äänestäjät innostettua äänestämään.
Usko ja politiikka – nämä setelin molemmat puolet sotketaan keskenään
Vaikka amerikkalaisen retoriikan mukaan uskontoa ja politiikkaa ei voi sekoittaa, samaan aikaan juuri Yhdysvalloissa poliitikkojen retoriikkaa tai päätöksentekoa ei voida sivuuttaa ilman, että viitataan joko Jumalaan tai kansalaisuskontoon.
– Amerikkalainen uskonto on niin läpeensä politisoitunut, että on mahdotonta käsitellä yhtä ilman toista. Evankelikaalit ovat politisoituneet hyvin vahvasti ja sitoutuneet republikaaniseen puolueeseen ja jostain syystä Trumpiin. George W. Bush, joka oli selvästi uudestisyntynyt evankelikaalinen kristitty, niin Trump on suositumpi tämän jengin parissa kuin George W. Bush.
Abortti on keskeisin kysymys republikaaneilla – Aina ei ollut näin
– Monille evankelikaaleille keskeinen kysymys tänään on abortti. Tämä on suhteellisen uusi ilmiö. 1960-70-luvulle asti monet konservatiiviset evankelikaaliset olivat huolissaan rotuerottelun päättymisestä. Jotkut republikaani-strategistit ryhtyivät etsimään uutta teemaa, että millä saadaan energisoitua politiikka. He löysivät aborttikysymyksen, joka nousi abortin korkeimman oikeuden laillistaneen Roe v. Wade -päätöksen myötä. Abortista tuli laillista kaikkialla maassa, toteaa Maunula. Hän kertoo etelän baptistien suhtautumistavan muuttuneen aborttia koskien. Vaikka Maunulan mukaan Roe v. Waden tultua etelän baptistit suhtautuivat vähemmän äänekkään kielteisesti aborttiin, he pitivät ankaraa abortin vastaisuutta katolisena omituisuutena.
– Mutta nyt siitä on tullut aivan keskeinen kysymys. Tiedän lukuisia henkilöitä, joiden äänestyspäätös perustuu vain ja täysin siihen, että Trump on luvannut nimittää tuomareita, jotka taistelee aborttia vastaan.
Yhdysvalloissa on liittovaltiotasolla päätetty, että abortti on sallittu. Korkein oikeus linjasi asiasta vuonna 1973 Roe vastaan Wade -päätöksellä. Nyt osavaltiot yrittävät uusilla laeillaan kumota päätöksen, joka on määrittänyt Yhdysvaltojen aborttikeskustelua vuosikymmenten ajan. Roe-päätös sai alkunsa nuoresta texasilaisnaisesta, joka halusi raskaudenkeskeytyksen. Hänestä tuli aborttioikeuden äänekäs ja ikoninen puolustaja – ja myöhemmin yllättäen sen vastustaja.
Trump – Kuningas Daavid vai Kyyros?
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump edustaa monille konservatiiviselle kristitylle Yhdysvalloissa Jumalan asettamana johtajana. Sen sijaan monet konservatiiviset kristityt amerikkalaisen poliittisen kulttuurin ulkopuolella saattavat ihmetellä Trumpin tapaa puhua, johtaa ja edustaa maataan. Mikä merkitys on siis kristillisellä ”etiketillä”? Pyhittävätkö pelkät aborttivastaisuuteen liittyvät Trumpin lupaamat tuomarinimitykset kaiken muun?
– Monet evankelikaaliset ovat keskustelleet, että jotkut pitävät häntä kuin kuningas Daavidina, joka oli uskonnollinenkin johtaja, joskin ei aina hyvä mies, teki pahaa ja oli moraaliltaan vajavainen, mutta silti on yksi meistä ja hyvä johtaja. Toiset ovat kutsuneet häntä (nimellä) Kyyros, joka itse ei ollut juutalainen, mutta antoi juutalaisten uskoa ja suojeli heitä. Että onko hän Daavid vai Kyyros. Tätä keskustelua he ovat käyneet keskenään.
Konservatiiviset valkoiset – liberaalit afroamerikkalaiset?
Ajat ovat muutoksessa, lauloi musta väki rotusorron keskellä. Professori Maunulan muistuttaa, että uskonto näyttää liberaalia roolia amerikkalaisessa politiikassa.
– Jos katsotaan afroamerikkalaisia kirkkoja, niin historiallisesti afroamerikkalaisten seurakuntien jäsenet ovat historiallisesti olleet taloudellisesti liberaaleja, mutta sosiaalisesti myös melko konservatiiveja. Heitä demokraattinen talouspolitiikka miellyttää ja usko yhteiskunnallisten instituutioiden vahvistamiseen, parempiin kouluihin, teihin ja infrastruktuuriin. Toisaalta myös he eivät ole esimerkiksi seksuaalisten vähemmistöjen suhteen olleet kovinkaan aikaisin asialla. Tässä on nyt tapahtumassa muutos, että nuoremmat afroamerikkalaiset uskonnolliset ovat siirtyneet woke-kulttuurin pariin, Maunula havainnoi.
Mitkä ovat Trumpin aseet jatkokadelle?
– Trump yrittää pelottaa äänestäjiä sanomalla, että Bidenin valinta merkitsisi väkivaltaa ja mellakoita, Black Live Matter ääriaineisten ja Antifa -tyyppien riehumista. Se merkitisi, että amerikkalaiset kaupungit olisivat kaaoksessa ja tulessa, jos Biden voittaa presidenttiyden. Tämä on sinänsä huono argumentti, että amerikkalaiset kaupungit ovat nyt väkivallassa ja kaaoksessa ja tulessa, kun Trump on nyt presidentti.
– Toinen on, että hän painottaa vanhaa sosialismilla pelottelua. Jos Biden voittaa, niin se merkitsee sosialismia. Se merkitsee amerikkalaisen vaurauden loppua. Tämä saattaa olla parempi ase.
Amerikkalainen oikeisto ja vasemmisto ovat melko pihalla siitä, mitä sosialismi on ja mitä tämä koko sana edes tarkoittaa.
– Esimerkiksi Bernie Sanders aina puhui skandinaavisista maista ja Pohjoismaista – Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska – ihaillen, että siellä me nähdään, että sosialismi toimii. Mutta viimeksi kun tsekkasin, niin näissä kaikissa maissa on markkinatalousjärjestelmä, joissa on silti hyvä, kattava terveydenhuoltosysteemi, sosiaalinen turvaverkosto. Sitten amerikkalaiselle oikeistolle sosialismi on sellainen määrittelemätön mörkö, joka puhkuu nurkassa. Ja jos demokraatit ottavat vallan, niin tämä mörkö tekee jotain pahaa, mutta he eivät oikein tiedä mitä se paha on.
– Tää liittyy hyvin voimakkaisiin, mutta ei kovinkaan datavetoisiin, ajatuksiin. Jollain lailla tää hyvinvointi-kapitalistinen yhteiskunta on antiteesi amerikkalaisen individualismin perinteelle, jossa ollaan enemmän painotettu yksilön velvollisuutta ja vapautta hyvässä ja pahassa, Maunula suomentaa. Hän viittaa yksilön velvollisuuteen pitää itsestä huolta ja vapaudella esimerkiksi oikeutta aseenkanto-oikeuteen.
– Tämä on niin tiukasti amerikkalaisessa mytologiassa sisällä tämä individualismi. Monet vakavasti pelkäävät, että esimerkiksi jos me luodaan tällaisia kattavan terveydenhuollon kaltaisia systeemejä, niin tämä nakertaa amerikkalaista individualismia ja sitten se tuhoaa meidän kulttuurin ja sitten me ei olla enää Amerikka.
Mitkä ovat Bidenin aseet Trumpia vastaan
Joe Bidenilla on riittänyt kiirettä välitää kansalaisille kuvaa Trumpista. Hän muun muassa totesi jo alkusyksystä Pittsburgissa, että Trumpin on pitänyt luoda turvaa kansalaisilleen, mutta ”hän loi vain kaaosta. Nyt hän yrittää vain luoda pelkoa. Tunnetteko nyt Trumpin johdolla olevanne turvassa?” Riitääkö demokraattien presidenttiehdokkaalle näinkin yksinkertainen mutta halpa vaalitaktiikka ja tärkein ase Trumpia vastaan?
– Joo, kyllä. Kampanja on hyvin pitkään perustunut sille, että Biden on silloin tällöin antanut lausuntoja, mutta melko harvoin. Hän on periaatteessa antanut Trumpin puhua ja uskonut tällaiseen ”Anna miehelle lisää köyttä, niin hän hirttää itsensä” -strategiaan. Eli pelottelu on molemmilla puolilla vahvasti arsenaalissa. Sosialismi vai kaaos?
Trump ei välttämättä hyväksy vaalitulosta
Yhdysvalloissa on helppoa saada kansan uskomaan tai vaalien oikeudenmukaisuutta, sillä maassa on pitkä historia mittavista vaalituksista. Eteläosavaltoissa Georgiassa vielä toisen maailmansodan aikana vaalipäivää kutsuttiin ylösnousemuksenpäiväksi, kerta kaikki seudun vainajat nousivat haudoistaan äänestämään establishmentin ehdokasta ja osoittaakseen kuinka yksimielisiä nämä vainajat olivat. Näitä huijauksia on ollut amerikkalaisissa vaaleissa paljon ja kauan. Viime aikoina amerikkalaisista vaaleista on tullut yhä puhtoisempia ja parempia verrattuna vanhoihin huonoihin päiviin. Mutta se yhä elää amerikkalaisen perinteen ja historian muistoissa, että vaalien oikeudenmukaisuus ei ole aina välttämättä itsestään selvyys.
