Kirjoittanut
Suomessa asuu yksin 212 000 75 vuotta täyttänyttä. Yksin asuminen ei välttämättä merkitse yksinäisyyttä ja toisaalta joukossakin voi kokea itsensä yksinäiseksi. Oulussa järjestetään keskustelutilaisuus ikääntyvien yksinäisyydestä.
– Vanhusten yksinäisyyteen vaikuttavat monet asiat, kertoo Oulun seurakuntayhtymän vanhustyön pastori Markku Palosaari.
Palosaari kohtaa työssään paljon yksin asuvia vanhuksia, ja vaikka kaikki heistä eivät kärsikään yksinäisyydestä, on se kuitenkin monille raskas asia. Liikkumiseen vaikuttavat sairaudet sekä näön ja kuulon heikkeneminen ovat esimerkiksi syitä, jotka vaikeuttavat yhteydenpitoa muihin ihmisiin.
– Puolison kuoleman lisäksi iso asia on sekin, kun ystävät kuolevat. Vanhuksella ei välttämättä olekaan enää ketään, jolle voisi edes soittaa.
Koko kaupunki toimimaan
Viime vuoden puolella pidetyssä Oulun seurakuntien vanhustyön työryhmän neuvottelussa kiinnitettiin huomio yksin asuvien vanhusten suureen määrän. Siitä syntyi ajatus, jonka seurauksena Tuiran kirkolla kokoonnutaan tällä viikolla monen eri järjestön voimin pohtimaan, miten vanhusten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää. Seurakunta on kutsunut mukaan kymmeniä eri toimijoita Oulun alueelta. Palosaari kertoo, ettei tarkoituksena ole vain tiedon jakaminen.
– Pyrimme siihen, että yhdessä löytäisimme uusia toimintatapoja ja yhteistyökumppaneita. Viritämme näin koko kaupunkia huomaamaan, että jotain voidaan tehdä koko yhteisömme myönteiseen suuntaan kehittymisen puolesta.
Tilaisuuteen on kutsuttu puhujia ja järjestöjen edustajia kertomaan, millaisia toimintoja heillä on ja mitä he ovat suunnitelleet tekevänsä tulevaisuudessa vanhenevien ihmisten yksinäisyyden helpottamiseksi. Tilaisuudessa puhuu muun muassa geriatri Riitta Leskinen yksinäisyyden vaikutuksesta ikäihmisten hyvinvointiin.
Yhteistyön rakentaminen monen eri alan toimijan kanssa tuo uusia näkökulmia. Palosaari arvelee, että esimerkiksi kiinteistöliitto aikoo osaltaan kiinnittää huomiota siihen, miten taloyhtiöiden hallitukset voivat edesauttaa sitä, että jokaisessa kerrostalossa voisi olla yhteisötoimintaa ja huolenpitoa.
– Muuttoliike on vienyt monen vanhuksen sukulaiset kauas asumaan, eikä uusilla asuinalueilla ole muodostunut sellaista toimintakulttuuria, että rapussa tervehdittäisiin ja kysyttäisiin mitä kuuluu.
Kirkkokyytiseteleitä ja yhdessä laulamista
Oulun seurakunnissa säännöllinen toiminta kutsuu ihmisiä yhteen sekä arkena että pyhänä. Oulussa on pitkään ollut käytössä kirkkokyyti-seteli, jonka avulla heikkokuntoiset ja liikuntarajoitteiset vanhukset saavat tulla taksilla kirkkoon muutaman kerran vuodessa seurakunnan laskuun. Palosaari kertoo, että tätä mahdollisuutta käytetään säännöllisesti ja sille on selvä tarve. Hän nostaa esiin myös kirkkokahvien tärkeyden.
– Kirkkokahveja ei tulisi nähdä vain jonakin lisänä, vaan ne ovat erittäin tärkeä osa messua. Kirkkokahvit ovat yhteydenpitoa toisten kanssa, toisen ihmisen tukemista.
Myös alueen seurakunnissa eri arkipäivinä kokoontuvat laulupiirit ovat pidetty toimintamuoto. Ne ovat yhteislaulutilaisuuksia, joihin kuka tahansa saa tulla mukaan laulamaan tuttuja hengellisiä lauluja ja virsiä.
– Yhdessä laulaminen itsessään on jo mukavaa ja mieltä keventävää, ja lisäksi nämä tilaisuudet rakentavat yhteisöllisyyttä ja helpottavat kontaktin muodostamista muihin ihmisiin.
Kuolemassa on samaa pyhyyttä kuin syntymässä
Jeesus antoi selvän ohjeen vanhusten arvostamiseen ja heistä huolehtimiseen. Palosaari uskoo neljännen käskyn ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, olevan tarkoitettu nimenomaan aikuisille lapsille:
– Kunnioita vanhaa isääsi ja äitiäsi, älä hylkää heitä. Jeesuskin puuttui samaan asiaan, kun ihmiset antoivat temppeliin uhrilahjaksi sen rahan, joka olisi pitänyt käyttää iäkkäistä vanhemmista huolehtimiseen. Jeesus nuhteli heitä. On ensiarvoisen tärkeää pitää huolta omista vanhenevista vanhemmistaan.
Eikä kysymys ole vain rahallisesta auttamisesta, vaan yhdessä elämisestä ja kohtaamisesta. Kun ikää tulee, moni haluaa käydä toisen ihmisen kanssa läpi omaa elämäänsä, pohtia sen kulkua. Vanha ihminen haluaa ajatella myös kuolemaa, hautajaisia, ja sitä mitä on kuoleman jälkeen. Palosaaren mielestä kuolemaan suhtautumisessa näkyy tänä päivänä aiempaa enemmän jonkinlainen pyhyyden kokemus, on saattohoitoa ja saattamista.
– Kuolemassa on hyvin paljon samaa kuin syntymisessä.
Yksinäisyys on riski mielenterveydelle
Pääkaupunkiseudulla näkyvästi esimerkiksi vanhusten yksinäisyyttä vastaan toimivan Helsinkimission toiminnanjohtaja Olli Valtonen kirjoittaa järjestön verkkosivuilla, että yksinäisyys on taloudellista köyhyyttä katalampi, koska se kohdistuu kaikkiin ikä- ja sosiaaliryhmiin. Yksinäisyys piileskelee yhteiskunnan kalliiden ongelmien takana. Esimerkkinä hän mainitsee masennuksen ja vanhusten itsemurhat.
– Ainoa tepsivä lääke yksinäisyyteen on toinen ihminen.
Suomen Mielenterveysseurassa arvioidaan, että joka kolmas yli 65-vuotias tuntee ajoittain itsensä yksinäiseksi, ja 4-5 prosenttia tuntee jatkuvaa yksinäisyyttä. Yksin asuminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä, mutta on huomioitava, ettei esimerkiksi palvelutalossa asuminen sinällään suojaa yksinäisyydeltä. Yksinäisyyttä voi kokea myös toisten ihmisten keskellä.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna 403 000 yli 65-vuotiasta ja 212 000 yli 75-vuotiasta yksinasuvaa.
