Kirjoittanut
”Tajuatko, että yrität muuttaa Lähi-idän koko sosiaalipoliittisen todellisuuden?” Vastasin: ”Kyllä.” Näin muistelee Toivoa Lähi-itään -kampanjan johtaja Rami* blogissaan päivää, jolloin kertoi kampanjastaan kollegalleen.
Kuka olisi uskonut, että toivo olisi niin radikaalia? Tai että tasa-arvon vaatimisella kaikille Lähi-idän asukkaille – heidän uskonnoistaan huolimatta – olisi niin valtava muutosvoima?
Kristityt ovat olleet olleet Lähi-idän yhteiskuntien ydintä kristinuskon syntymisestä asti. Silti he kohtaavat sosiaalisia ja lainsäädännöllisiä rajoituksia, syrjintää ja vainoa. Toivoa Lähi-itään puhuu tämän yhteisön suulla. He haluavat koko yhteiskuntaa hyödyttäviä muutoksia ja tulevaisuudentoivoa ikivanhoille kristillisille yhteisöilleen.
Kuinka syödään elefantti?
Kristityt pyytävät järisyttävää muutosta, joka ei voi tapahtua yhdessä yössä. On olemassa vitsi ylivoimaisen tehtävän kohtaamisesta: Kuinka voit syödä elefantin? – Yksi haukkaus kerrallaan. Me lähestymme elefanttiamme juuri näin.
Lähi-itä on valtava, joten rajasimme elefanttimme kahteen valtioon, jotka ovat nykykriisin keskikohdassa: Irakiin ja Syyriaan.
Työkumppaniemme Middle East Concernin ja paikalliskirkkojen kanssa tiivistimme Irakin ja Syyrian kristillisten yhteisöjen tarpeet kolmeksi vaatimukseksi:
1) Kaikille oikeus tasa-arvoiseen kansalaisuuteen,
2) Riittävät elinmahdollisuudet kaikille.
3) Uskonnolliset johtajat pitää tunnistaa ja varustaa heidät sovittelu- ja jälleenrakennustyöhön.
Jaoimme nämä vaatimukset pienempiin osiin. Tasa-arvoisuus vaatii, että kirkkoa vastaan tehdyistä rikoksista kannetaan vastuu. Siksi pyydämme, että Irakiin ja Syyriaan luodaan kansalliset vastuuvelvollisuutta käsittelevät mekanismit. Riittävien elinolosuhteiden rakentamista ja sovittelutoimintaa varten kirkkojen johtajat tarvitsevat rahaa. Sitä varten haemme uskonnollisille toimijoille joustavaa rahoitusta.
Kampanjastrategia
Kampanja avattiin isolla näkyvyydellä, jotta kolme vaatimustamme vetoaisivat mahdollisimman moneen maailman johtajaan. Näin saavutettujen suhteiden varassa etenemme pienin askelin kohti konkreettisia asioita.
Keräsimme Irakin ja Syyrian kristittyjen puolesta 808172 allekirjoitusta 143 maasta ja esitimme ne YK:lle joulukuussa 2017. Se oli uskomaton saavutus, mutta kampanja ei loppunut siihen. Irakissa monet kristityt eivät tunne oloaan turvalliseksi, eikä Syyrian tilanne ole vielä vakaa. Puhumme hallituksille kansallisen vastuuvelvollisuusmekanismin perustamisen puolesta ja pyydämme uskonnollisille toimijoille lisää joustavaa rahoitusta.
Mitä tällä on saatu aikaan? Paljon!
Vetoomuksen jälkeen Toivoa Lähi-itään -kampanjasta tuli osa yhteistä ponnistusta. Yhdysvallat ja YK osoittivat varoja erityisesti Irakin uskonnollisille vähemmistöille. Iso-Britannia loi uuden Uskonnonvapauden suurlähettilään tehtävän. Sen myötä moni hallitus nosti rahoitustaan Irakin uskonnollisille vähemmistöille, ja neuvottelut hallitusten välillä lisääntyivät. Tämä taas johti USAn ja Iso-Britannian hallituksien konferenssiin, jossa keskusteltiin, kuinka uskonnonvapautta voisi edistää kansainvälisen kehitystyön kautta.
Nämä voitot saattavat kuulostaa pieniltä ja lähinnä teknisiltä, mutta ne ovat erittäin merkittäviä. Askel askeleelta ne tuovat muutoksen ja toivoa Irakin ja Syyrian kristityille.
Makrosta mikrotasolle
Kiitos runsaiden lahjoitusten ja uskollisten tukijoiden rukousten, muutosta tapahtuu sekä kansainvälisellä tasolla että paikallisyhteisöissä. Koteja, kouluja ja elinympäristöjä on jälleenrakennettu ja yhteisöt saavat traumaterapiaa.
Lahjoitukset tukevat myös kahta mielenkiintoista uutta projektia Irakissa. Yhteistyökumppanimme tekevät työtä pienen lakimiesjoukon kanssa. Tavoitteena on perustaa keskus, joka dokumentoi kristittyjen kokemia syrjintätapahtumia. He työskentelevät myös paikallistasolla kristittyjen asianajajien kanssa. Heitä vahvistetaan strategisesti ja opetetaan esittämään asiansa varmasti.
Investoimme projekteihin, koska uskomme tärkeäksi kohottaa paikallisten kristittyjen kykyä puolustaa oikeuksiaan. Jälleenrakentamisen rinnalla on olennaista varmistaa samalla lainkäytön ja sosiaalisen elämän kannalta turvallinen ympäristö. Tällä tavoin kristityt voivat jatkaa asumista maassa, jossa he ovat eläneet jo 2000 vuotta, yhtä tasa-arvoisina kuin kuka tahansa muukin irakilainen.
Mutta emme ole vielä siellä asti. On välttämätöntä, että Toivoa Lähi-itään -kampanja jatkuu vuoteen 2022 saakka, jotta joustava rahoitus ja kansallinen vastuuvelvollisuusmekanismi saadaan valmiiksi. Pidämme yhtä Irakin ja Syyrian kirkkojen kanssa, ja puhumme heidän puolestaan omille hallituksillemme. Kirkot ovat toivona omille mailleen, mutta myös he itse tarvitsevat toivoa. Yhdistytään siis maailmanlaajuiseksi Kristuksen ruumiiksi rukoilemaan, kampanjoimaan ja uskomaan!
*Rami on peitenimi.
