Kirjoittanut
Verenvuotokuume jyllää, kun tartunta-alueella ei uskota ebolan olemassaoloon tai luullaan tautia malariaksi.
Vakava virusperäinen verenvuotokuume ebola on levinnyt Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa nopeasti viime elokuusta lähtien. Maailman terveysviraston mukaan Kongossa jo yli 1 000 ihmistä on menehtynyt epidemiaan. Suurin osa heistä on ollut naisia ja lapsia.
Ebolan kuriin saaminen on osoittautunut vaikeaksi. Toistaiseksi tauti jyllää vain Kongossa, mutta suurin pelko on, että se leviää naapurimaihin.
– Olemme kriittisessä siirtymävaiheessa, jossa meidän on noustava tukemaan yhteisöjä, joilla on suurin tartuntariski. –– Aliresursoidut toimenpiteet luovat hyvin todellisen riskin, että ebola leviää kansainväliseksi, sanoo Punaisen Ristin kansainvälisen liittouman ebolakoordinaattori Nicole Fassina.
Ebolan vaaravyöhykkeeseen kuuluvat Kongon itänaapurit Uganda, Etelä-Sudan, Ruanda ja Burundi. Esimerkiksi Ugandassa tiedostetaan, että virus voisi luikahtaa sinne Kongosta sotaa pakenevien ihmisten mukana.
Tautia ei oteta todesta
Ebolan torjuntaa hidastavat useat seikat vaillinaisesta hygieniasta virusalueen sotatilanteeseen ja lääkityksen puutteeseen. Suurin yksittäinen haaste ebolan torjunnassa ovat kuitenkin asenteet.
BBC uutisoi maaliskuussa, että yli neljännes tautialueen väestöstä ei usko ebolan olemassaoloon. Lisäksi jopa 36 prosenttia ajattelee, että virus on luotu epävakauttamaan maan oloja. Oletus liittyy vuosikymmeniä jatkuneeseen sotatilaan. Ihmiset ovat epäluuloisia viranomaisia kohtaan ja kyräilevät jopa avustustyöntekijöitä, jotka turvallisuussyistä liikkuvat usein poliisin ja sotilaiden saattamina.
– Luottamuspula yhdistyy epidemiaan siten, että ihmiset eivät todella halua seurata neuvoja tai kuunnella, mitä viranomaiset kertovat heille epidemian leviämisen estämisestä, Harvard Medical Schoolin johtava kirjoittaja Patrick Vick totesi BBC:lle.
Myöskään ebolatartunnan saaneet eivät usein tunnista tautia.
– Ihmiset ajattelevat, että heillä on malarian tai jonkin muun aiemmin sairastamansa taudin oireet. Niinpä he ottavat lääkettä, jota he ovat ennenkin ottaneet. He eivät ota huomioon, että kyseessä voisi olla ebola, kuvailee Ugandassa toimiva Fidan asiantuntija Hannu Happonen.
Tieto leviää eri reittejä
Valistustyötä siis riittää. Sitä tekevät etenkin kristilliset kirkot ja järjestöt, joilla on afrikkalaisissa yhteisöissä hyvä asema ja joita ihmiset kuuntelevat viranomaisia helpommin.
Suomalainen Fida on tehnyt Kongon demokraattisessa tasavallassa kehitysyhteistyötä kymmenen vuotta. Muun muassa sen pitkäaikainen kumppanikirkko, helluntailainen CEPAC, on levittänyt tietoa taudin ehkäisystä kouluissa ja kirkoissa ja toinen kumppani ainakin 60 kyläyhteisössä. Myös hiljattain Nobel-palkittu kristitty kongolaislääkäri Denis Mukwege on puhunut ebolasta radiossa.
Ihmisille kerrotaan muun muassa, että ebola on todellinen ja vakava sairaus, jonka tartuntoja voi estää välttämällä kosketusta sairastuneeseen tai ebolaan kuolleeseen.
– Yritämme vakuuttaa seurakuntamme jäsenet ja ympäröivien yhteisöjen asukkaat siitä, että ebola on todellinen uhka. Se tappaa ja tarttuu ja vaikuttaa kaikkeen arjessamme. Jos tätä ei ymmärretä, tilanne vain pahenee, painottaa Fidan Kongon maakoordinaattori Welongo Faizi.
Valistaminen on tehtävä kädestä pitäen. Seurakunnissa kerrotaan, että ebolan oireita kantavia ei saa tuoda seurakunnan kokouksiin rukoiltaviksi. Lisäksi painotetaan hygieniaa ja hoitoon hakeutumisen tärkeyttä.
Jotta urakka ei kävisi liian helpoksi, alueella pörrää samaan aikaan yli 130 aseellista sissiryhmää, jotka ovat kohdistaneet hyökkäyksiä myös ebolaklinikoille.
– Seurakuntamme kohtaavat uskomattoman paljon vaikeuksia. Joillakin alueilla valtaosa jäsenistämme on joutunut pakenemaan kotikylästään jatkuvien sissihyökkäysten vuoksi. Jäseniämme on myös kuollut ebolaan, Fidan toisen kumppanin, CEP-kirkon edustaja Noah Kyota kuvaa tilannetta Kongossa.
